Açores

Täällä on niin ihanaa. Joku päivä pääsen uimaan delfiinien kanssa - meressä, täkäläiset eivät kannata vankeutta. Villien delfiinien kanssa.

Tähän mennessä ollaan kierrelty Ponta Delgadaa, uitu kuumassa lähteessä, uitu meressä, shoppailtu kauppakeskuksessa (taisin olla ainoa joka osti jotain - kamalan kalliin mustan niittihuivin itelleni, jotain 12 erkkiä, ja kolme ihanan halpaa erikokoista soitinta hartsilapsosilleni, jotain 56 erkkiä yhteensä.)

Mistä ihmeestä kaksi rakasta serkkuani ovat saaneet blogini osoitteen? Annoinko sen joskus Saaralle tai jotain? Ja nyt Mariannakin on lukenut?

En ole ihan varma voinko hyvin vai en. Ei mutta hei, Saarahan aina siivosi huoneeni lapsena... tulkaa molemmat tai vielä useampi käymään, niin siivotaan yhdessä!

Kai mää muuten voin ihan hyvin, paitsi tämä krooninen saamattomuus, huomionhakuisuus ja juon liikaa. Olen nähnyt ihanan kummallisia unia mm. Juusosta parikin kertaa ja ainakin Saarasta. Ihmisistä, jotka välittävät ja huolestuvat. Sitäkö minä haluan? Ja täällä ollessani joka ikinen yö (vieressäni nukkuvasta) E:stä (siis jos joku ei vielä tajunnut, työskentelen E:n henkilökohtaisena avustajana enkä viitsi mainita koko nimeä, ei saa sekoittaa Ericaan), ja muuten varmaan joka yö onneksi myös Carlista. Mutta muuten en ole ajatellut Carlia niinkään paljon kuin Pörröä, töitä tai itseäni. Viime yönä näin ihanan unen Ericasta.

Aivan ihana loma - tai siis työmatka. Mutta en kyllä juo täällä juuri yhtään vähempää kuin kotona. Kuoroviikonlopun saunassa joudun käyttämään tätä uutta uimapukua, en kehtaa esiintyä bikineissä. Tekisin melkein mitä vain, että painaisin taas 60. Ja kun painoin sen verran, olisin tehnyt mitä vain painaakseni 50. Ja mitäkö painan nyt? 70? Väärin. 80? Väärin. 90? Toivottavasti vielä toistaiseksi väärin, mutta ällöttävät ~85 kiloa, eli en jaksa enää aina edes välittää. Välttelen peilejä. Mielessäni näen itseni sellaisena hyi-yäk-läski-58-kiloisena tai jotain.

Tekisin melkein mitä vain, paitsi sen mitä juuri pitäisi tehdä. En nimittäin halua juoda tarpeeksi vähän kohdatakseni ruman todellisuuden, en halua jättää syömättä tai valita mitään terveellisempää kun on rahaa syödä hyvin.

Tämä matka on niin ihana. Mutta nämä itsemurhafiilikset. Ja kun ei haluaisi lopettaa dataamista ja juomista, vaikka pian kuuden tunnin päästä pitää herätä, ja unet olisivat ainoa oikea keino paeta todellisuutta ja rentoutua, niin ettei edes selkä olisi kipeä, tai polvet, tai pohkeet, kuten kun vedin erästä tiettyä "Ellun kanaa" perässäni sinne kauppakeskukseen.

Ellei sen isä olisi täällä, olisi niin paljon helpompaa. Gubbjäveln...

Miksei kukaan muu kuin ihana Riitta kommentoi? Tarkistan joka päivä kaikki kommentit, eikä niitä [angst viils viils juustohöylä] ikinä ole.