Finnar går inte att tvätta bort!

-Spotify-

Tack, jag vet. Ibland skulle jag så gärna tvätta bort mig själv.

Miten voi hakea apua siihen, ettei saa mitään aikaiseksi, kun ei saa aikaiseksi sitäkään, että hakisi apua?

Tänään sentään kävin yhdessä ravintolassa, jonne olin soittanut työpaikkailmoituksen takia, ja omistaja pyysi tulemaan paikalle koska en ole aiemmin ollut tarjoilijana. Ajattelin että se varmaan katsoisi osaanko mitään, tai opettaisi, tai jotain. Valitsin puhtaan hameen ja violetin paidan, otin pentagrammin pois kaulakorusta, etsin pihdit ja otin huulikorun irti, en laittanut edes sormuksia, olin tyytyväinen ettei minulla ollut kynsilakkaa, laitoin tukan ponnarille ja meikkasin mahdollisimman hyvin. Nahkatakki ei ollut kauhean siisti, mutta väliäkö sillä, eihän sitä sisällä pidetä. Otin koulupaperit mukaan, koska tänään piti viimeistään palauttaa kotitentti - oli viikko aikaa, oli tarkoitus aloittaa heti ravintolakäynnin jälkeen kirjastossa ja palauttaa kerrankin ennen puoltayötä.

Bussissa huomasin, että tentti piti palauttaa klo 15. Olin lähtenyt kotoa suunnilleen siihen aikaan.

En ehtinyt edes ottaa takkia pois, omistaja istui pöydässä (ei tiennyt minun tulevan juuri siihen aikaan), se viittasi minut istumaan ja kysyi taas olenko ennen työskennellyt tarjoilijana. Se parin minuutin käynti johti siihen, että sain kirjoittaa nimeni ja numeroni ylös, jos tarvitsisivat "där nere" (ehkä niillä on joku erillinen grillikioski tai joku jossain?) jotakuta jolla ei ole niin paljon ammattitaitoa, kas kun olisi tärkeää että osaa kantaa lautasia jne.

Tallustin sitten kirjastolle päin. Kauhea nälkä, mutta Subway oli täynnä, ja ulkona tuuli vähän liikaa että olisin viitsinyt syödä joen rannalla. Menin kirjastoon, ihan tosissani ajattelin tehdä sen kotitentin. Menin siihen huoneeseen, jossa kurssikirjat olivat. Liian hiljaista, liikaa ihmisiä vaikkei paljon, ei syrjäistä nurkkaa johon kehtaisin linnoittautua. Joku velka maksamatta kaupunginkirjastoon muutaman vuoden takaa, ei siis puhettakaan kotiin lainaamisesta jos kurssikirjoja edes saa lainata. Ajattelin katsoa onko niitä kirjoja edes siellä, mutta oli liian ylivoimaista edes kaivaa oikea paperi laukusta siinä hyllynreunalla. Ihmisiä oli liikaa, oli liian hiljaista, en kestänyt. Kävelin lastenosastolle - sielläkään en pystynyt olemaan. Ulos, Subwayhin, ostin kokonaisen patongin vaikka oli tarkoitus ostaa puolikas - aina käy niin, puolikas ei vain millään riitä, ja minulla oli 100 kr käteistä, eli olisi pitänyt ostaa kaksi juustohampurilaista, paljon halvempaa. Mutta ei harmita - vielä ainakaan. Hyvää oli.

Jossain vaiheessa ajattelin kävellä syömisen jälkeen koululle ja etsiä sieltä kirjastosta ne kirjat ja sopivan nurkkauksen, mutta Subway oli edelleen täynnä eli ostin patongin mukaan, tuli vessahätä ja jotenkin huono olokin vähäksi aikaa, annoin periksi ja päätin mennä samalla bussilipulla kotiin. Jos saisin vaikka siivottua, kun kellokin oli niin vähän ja aurinkoista vielä.

Ostin viinikanisterin matkalla, nyt siis tilillä ja lompakossa on yhteensä alle 100 kruunua, ei hyvä.

Vähän ennen viittä olin kotona. Söin, myöhemmin join kahvia ja söin suklaakakun jääkaapista loppuun (sunnuntailta, Erican vieraat toivat). Olen viettänyt taas koko päivän koneella. Vitut tentistä, ehdin lukea sitten joskus uusintatenttiin, joka on tavallinen salitentti, joissa yleensä olen paljon parempi kuin kotitenteissä. Olenko joskus saanut tehtyä kotitentin? En muista.

Jos olisi joku diagnoosi, olisi helpompi keksiä selityksiä. Kun ei vaan saa aikaan! Huomenna yritän mennä viikon ainoalle luennolle, mutta sekin opettaja lähetti mailia minulle viime viikolla, että pitäisi hakea viime luennon joku paperi kun olin poissa. Joku tärkeä tehtävä. En tietenkään ole sen jälkeen käynyt koululla. Yritän oikeasti mennä huomenna, mutta en lupaa mitään.

Erica on pohjoisessa vanhempiensa kanssa, kutsuttiin minutkin Suomeen mutta kouluhommien takia en ehtinyt. Eli nyt viikonloppuna on pakko saada jotain aikaan. Ja melkein lupasin Ericalle siivota... pakko yrittää. On inhottavaa nukkua, kun pöly yskittää (minua, joka en todellakaan ole millekään allerginen ja flunssakin on mennyt ohi), yli puolet sängystä on tavaravuoren peitossa ja yöpaita haisee niin likaiselta, että se häiritsee jo minuakin. Ja eilen illalla oli kylmä, ja menen aina niin myöhään nukkumaan että kuu tuijottaa suoraan ikkunastani, kun en jaksa laittaa verhoja kiinni. Aamuyöllä siis kuu on tuolla puolella. Silloin kun stalkkasin Mathias Lindiä, keksin hianosti rimmaavan "ikkunasi idässä, lännessä lähimenneisyys" kun katselin katolta Mathiaksen ikkunaa ja tuolla alhaalla olevia "matalia taloja", missä asuin vähän aikaa Peikon kanssa. Näin Peikon tänään kaupungilla, kukahan se tyttö oli jonka kanssa se käveli?

Kumma kyllä hartsilasteni kanssa saan aikaan yhtä ja toista. Eilen tein cernitistä Deenalle sandaalit ja kaikenlaista syötävää sekä söpön kuihtuneen ruukkukasvin, tänään otin kuvia noiden sushihetkestä. Ehkä jaksaisin yhtä paljon jos pääsisin siihen kääntäjäohjelmaan. Eihän vielä ole liian myöhäistäkään. Pitää vain saada.... ihan saatanasti aikaan parissa kuukaudessa. Kun en halua Suomeen, en edes vuodeksi. En halua täältä mihinkään.

Kohta viiden vuoden aikana olen tuonut tänne enemmän ja enemmän tavaraa, täällä on nyt kotini. En kestä jos äiti ja isä tulevat hakemaan kaiken jonnekin torpan vintille ja kellarivarastoon, kaikki kolme kirjahyllyäni joita olen täyttänyt aika vauhdilla (ja saman verran kirjoja on vielä Suomessa), kaikki ihanat pikkutavarat... nukeista en haluaisi heidän edes tietävän. Ja Sedrik, mitä tapahtuu käärmeelle jos minun on pakko mennä Suomeen? Entä minulle? Mitä tapahtuu minulle?