fb - ei hitto että tekisi mieli laittaa edes kysymysmerkki joidenkin vastausten perään!

Minun Kyllä tai ei vastaukset
26. elokuuta 2013 kello 00:49
1.Voit AINOASTAAN vastata KYLLÄ tai EI.

2. ET SAA selittää mitään, ellei joku kommentoi ja kysy. Ja uskokaa minua, on suuri houkutus selittää jotakin....

Minut on pidätetty? - Ei
Olen varattu? - Ei
Minua on suudellut joku, josta en pitänyt - Ei
Olen nukkunut kello 17 asti? - Kyllä
Olen ajanut punaisia päin? - Ei
Minut on erotettu koulusta? - Kyllä
Olen kokenut rakkautta ensi silmäyksellä? - Ei
Olen ollut kolarissa? - Ei
Olen saanut potkut työpaikalta? - Ei
Olen antanut potkut jollekkin? - Ei
Olen laulanut karaokea? - Kyllä
Olen osoittanut jotakuta aseella? - Ei
Olen tehnyt jotakin mitä joku toinen ei olisi tehnyt? - Kyllä
Olen pyydystänyt lumihiutaleita kielelläni? - Kyllä
Olen suudellut sateessa? - Kyllä
Olen ollut lähellä kuolemaani? - Kyllä
Olen nähnyt jonkun kuolevan? - Ei
Olen pelannut pullonpyöritystä? - Kyllä
Olen polttanut sikaria? - Ei
Olen istunut talon katolla? - Kyllä
Olen salakuljettanut jotain toiseen maahan? - Ei
Minut on työnnetty alas veteen vaatteet päällä? - Ei
Minulta on murtunut luu? - Kyllä
Olen lintsannut koulusta? - Kyllä
Olen syönyt hyönteisiä? - Kyllä
Olen kävellyt unissani? - Ei
Olen kävellyt rannalla kuun valossa? - Kyllä
Olen ajanut moottoripyörällä? - Ei
Olen jättänyt jonkun? - Ei
Olen valehdellut välttääkseni lipputarkastuksen? - Ei
Olen ollut helikopterin kyydissä? - Ei
Olen ajanut pääni kaljuksi? - Ei
Olen nähnyt tyttö-/poikaystäväni itkevän? - Kyllä
Olen syönyt käärmettä? - Ei
Olen marssinut/protestoinut jonkin asian puolesta? - Ei
Minulla on ollut Meksikon hyppypapuja lemmikkinä? - Kyllä
Olen oksentanut huvipuistolaitteessa? - Ei
Olen vakavasti ja tahallani boikotoinut jotakin? - Ei
Olen ollut bändissä? - Ei
Olen ollut tv:ssä? - Kyllä
Olen ampunut aseella? - Kyllä
Olen uinut alasti? - Kyllä
Olen surffannut lainelaudalla? - Ei
Olen juonut viinaa suoraan pullosta? - Kyllä
Olen ollut leikkauksessa? - Ei
Olen harrastanut viuhahtelua? - Ei
Olen mennyt ambulanssilla sairaalaan? - Kyllä
Olen sammunut juotuani? - Kyllä
Olen ollut piilossa pensaikossa? - Ei
Olen luovuttanut verta? - Ei
Olen tarttunut sähköaitaan? - Ei
Olen maistanut krotiilin lihaa? - Ei
Olen tappanut eläimen? - Kyllä
Olen tehnyt tarpeeni housuun julkisella paikalla? - Ei
Olen livahtanut elokuviin maksamatta? - Ei
Olen taiteillut graffitteja? - Ei
Olen rakastanut jotakuta, mutta hän ei minua? - Kyllä
Olen ollut käsiraudoissa? - Ei
Minä uskon rakkauteen? - Kyllä

Äippä on joko hullu tai liian ovela.

 

...kun meinaa tulla vielä yhden kerran siivoamaan.

Jag älskar kören!

http://player.vimeo.com/video/68534740

Elin tog bilderna och gjorde videon.

Fan vilken tjockis jag är - och ändå dricker jag fortfarande för mycket. Men inte riktigt så mycket som då, och jag mår tusen gånger bättre!

Carl ler så otroligt vackert. Och är så snäll. Och vart tittar han vid 1:19? På mig som badar i sjön?

Tänk om vi kunde bli vänner.

Hoppas att Ingrid börjar i kören igen. Då kommer jag ha en riktig vän i kören. När hon var med förra gången så vågade jag ju inte prata med någon alls!

My pretty son

Nu har jag förresten betalat min elfte docka, Madeleine, Emeraldes blinda lillasyster, och hon borde vara här nästa vecka!

Fredag: ledig, sov till typ kvart över fem och nu borde jag sova snart.
Lördag: 11-19
Söndag: 11-19
Måndag: ledig
Tisdag: ledig och KÖREN BÖRJAR IGEN!!!!!

Så trött

Idag åkte jag till jobbet, bussen var för TIDIG så jag kom ändå för sent för jag missade den tidigare bussen.

Jag kom in utan att se någon. E sov fortfarande. Jag satte på hennes dator och en youtube-playlist, ställde hennes mediciner och kläder i badrummet, kokade vatten så att jag skulle få kaffe och satte mig ner. Och fattade att jag inte skulle orka.

Sanningen är att jag har legat hemma och druckit vin över ett år, alla nätter alltså, sovit alla dagar. På tisdagar har jag försökt gå till kören, men ibland inte orkat. Med medicin och allt, ibland orkar jag bara inte vara social alls.

Och igår drack jag ganska många glas vin, utan det hade jag orkat idag, kanske. Eller inte orkat men gjort det ändå.

Till E's mamma sa jag bara en del av sanningen. Att jag helt enkelt inte orkar, att jag måste få sova ibland, att jag hade varit där 9 dagar i rad och jag skulle vara - hur säger man det, enemmän haittaa kuin hyötyä. Och att jag hade sovit alldeles för lite så många dagar i rad.

Pappan sov, lillasysterns kompis kom och väckte henne men då hade jag redan gått. Jag sa godmorgon till E, låtsades vara pigg och lät glad men glömde säga hejdå eller förklara till henne innan jag gick. Fick upp henne ur sängen, det var inte svårt alls idag, jag var tröttare än hon så hon vaknade själv utan att jag behövde skaka eller kittla henne.

Om jag hade stannat så skulle jag typ städa nu, helvete vad trött jag skulle vara och skulle typ ha tömt min påse av snabbkaffe, och skulle inte få åka hem på ca 3,5 timmar till. Jag trodde jag skulle sova men jag har läst och skrivit på demi. Och druckit vin. Skit i dygnsrytmen, jag går och lägger mig när vinet är slut. Om jag hade träffat Erica när jag kom hem så hade jag jättegärna kramat henne men inte orkat gå in till henne, jag ska ju inte somna i hennes säng. Jag kom hem, kastade av mig kläderna och har legat i sängen sen dess. Ätit lite mozzarella och vinbladsdolmar och läst demi. Jag är nöjd att jag försökte, det är så värt allt som kommer i övermorgon. Jag tror och hoppas att Klara kan jobba imorgon så jag har en hel ledig dag! Äntligen!

Jag skulle ha städat idag, inte bara i E's rum utan också i köket och hallen. Skönt att slippa idag, men jag vet att jag hade börjat gråta om pappan skulle ha sagt nånting alls. Tur att han sov. I övermorgon orkar jag höra vad som helst. Imorgon kommer jag inte ha vin kvar, jag åker ingenstans, jag köper inte mer vin, jag ska bara vila. Idag klarar E sig bättre själv än vad jag gör.

Jag trivs med henne, det gör jag verkligen. Men hon är också en människa, och jag trivs inte med människor. Och inte med hennes pappa! Och det är sant att jag har sovit alldeles för lite under alldeles för många dagar, jag kan aldrig gå och lägga mig i tid. Men jag är också socialt trött. Som när Andreas ringer och jag orkar inte svara. Jag orkar skriva på demi, orkar vänta på svar och vara social på internet, men inte träffa människor.

Jag är så trött. Så järksla trött.

Så trött.

Så järksla (jävla) trött.

Tänk jag drömde i natt att jag hade en katt!
Och en till och en till, men de alla...
var dumma och sprang iväg och det gjorde deras mammor också.

Men de var söta. En var svart, en var svart-vit och en var typ orange.

Och i samma dröm väntade jag på Riitta (inte min faster alltså) och vi skulle fiska på Lammijärvi (min fasters sommarstuga) och... jag är nog för trött för att komma ihåg.

Men det fanns tre kattungar och deras mammor, och jag ville fiska och hade lovat Riitta att snart komma till stranden, och jag jagade "mina" katter och fiskade och sen fick vi tre stora fiskar och två killar hjälpte mig och vi hade planerat att basta och grilla fisk fast jag visste inte hur man rensar fisk och först kissade jag under Riittas fönster men sen så kom hon hem och kissade där och jag undrade varför och jag plockade svampar och det går inte att förklara drömmar!

Så enkla drömmar när man ser dem, men de går inte att berätta.

Enkla drömmar. Bara lite över en vecka tills kören börjar igen. Tills jag får träffa... Carl, Lars, Jesper, Ingrid??, nya Lars, Jakob, Johan, alla möjliga snälla underbara. Varför är alla mina "vänner" killar? Alla utom Ingrid som kanske (troligen) inte kommer ändå.

Demistä: "Juhlistaako kukaan muu eron vuosipäivää exiensä kanssa?"

Demittäjä DaanaSvan vastasi näin:

"Nyt me juhlimme yhdessä ensi kertaa, ja se juhla on nimeltään... ero"
- Ultra Bra

Varoitus, pitkä turha viesti kun sormet alkoivat laukata näppiksellä aivoja nopeammin.

No eipä ole ikinä tullut mieleen, enkä usko että tuleekaan. Edelleen haluaisin eksäni takaisin, mutta toisaalta tänä kesänä olemme vihdoinkin ystäviä sen kanssa. Ystävät ovat sille tosi tärkeitä ja rakkaita, ja tämä on ihan mahtavaa. Rakastan sitä todella ja oikeastaan on melkein yhtä hyvä, että olemme ystäviä. Ainakin näin kesällä kun samassa sängyssä nukkuminen olisi liian kuumaa ;)

Asumme samassa talossa, samassa kerroksessa, mutta vastakkaisilla puolilla (molemmat opiskelijakorridorissa, jossa on 12 huonetta ja yhteinen keittiö, näiden kahden korridorin yhteiset tilat ovat pakastinhuone ja parveke) ja tapasimme alun perin sekä kiinnostuimme toisistamme, kun ystäväni oli täällä käymässä ja kävimme parvekkeella, missä huomasimme naapurikorridorissa olevan jotain juhlintaa, ja siellä oli yksi kiva tyttö minun korridoristani. Menimme sinne ja maistatimme salmaria, irlantilainen naapurini maistoi ja irvisti, mutta tämä ruotsalainen eksäni, jonka näin silloin ekan kerran, irvisti maistamattakin eikä suostunut maistamaan. Suomalaisen ystäväni kanssa sitten ihkutimme tuota mustatukkaista intiaanin näköistä tyyppiä, josta emme ottaneet selvää, oliko se transtyttö vai vain naiseksi pukeutunut hemmetin kaunis poika vai jotain ihan muuta. Sattumalta tämä Suomesta käymässä oleva ystäväni on myös transtyttö.

Sen jälkeen moikkasimme kun näimme, minä ja tuo uusi kiinnostuksen kohteeni, ainakin kaksi kertaa (kerran parvekkeella, kerran matkalla kauppaan kun toinen tuli vastaan) ja lopulta etsin sen facebookista ja lisäsin kaveriksi. Se hyväksyi ja laittoi viestin, että yllättyi, iloisesti, kun lisäsin. Facebookissa se oli vielä nimellä Eric Sukunimi (Erica Sukunimi) ja tiedoista stalkkasin, että nimi on Eric mutta ne jotka hänet tuntevat kutsuvat Ericaksi, ja että hänellä on asperger jne. 

Tämä fb-kaveruus ei johtanut mihinkään, paitsi ehkä stalkkaamiseen (molemminpuolista?) ja entistä suurempaan kiinnostukseen (molemminpuolista). Kumpikaan ei uskaltanut ottaa seuraavaa askelta tutustumisessa. Kunnes sitten tulin kännibileistä toisesta samanlaisesta talosta käymään omassa huoneessani, koska luulin viinini olevan loppu. Yllätyin, kun limupulloni oli sittenkin täynnä viiniä, ja hämärästi muistin täyttäneeni sen jonkun toisen kanisterista. Olin menossa takaisin, kun huomasin tässäkin talossa olevan bileet, kerrosta alempana. Siellä olikin muutamia kavereitani, jotka eivät asu Flogstassa, ja... tämä ihana naapurini. Minulla oli korsetti ja kunnon goottihame, ja Erica (nahkatakki päällä) sanoi että hänelläkin on korsetti. Yllytin hänet hakemaan sen ja poseerasimme sitten samanlaisissa korseteissa, yhtä meikattuina... ja pussasimme.

Kävimme vielä siellä toisissa bileissä kääntymässä, mutta ilta päättyi viinikanisterin tyhjentämiseen Erican huoneessa, tutustumiseen ja hänen sänkyynsä sammumiseen. Vaatteet päällä, tosin korsettini Erica onnistui ottamaan pois, en vieläkään tajua miten. Seuraavana päivänä tutustuimme lisää, sovimme tapaavamme uudestaan, pian hän olikin "salainen rakastajattareni" vaikka kumpikin seurustelimme, ja pian molempien suhteet päättyivätkin ja hän oli minun.

Tätä ihanaa suhdetta kesti melkein puolitoista vuotta, kunnes ryyppäämiseni ja muut ongelmani pakottivat hänet jättämään minut keväällä. Vähään aikaan hän ei halunnut pitää yhteyttä ollenkaan, mutta lopulta tapasimme ja teimme ehkä fiksuimman päätöksen ikinä, ottaisimme takaisin kaiken sen mikä jäi välistä kun kiinnostuksesta edettiin suoraan suudelmaan. Tutustuminen nyt oli jo hoidettu, eikä menneisyyttä voida eikä haluta unohtaa, mutta ystävystyminen, toimiva kaverisuhde joka ei perustu symbioosiin. Olemme siis nykyään hyviä ystäviä, nautimme toistemme seurasta ja teemme samoja asioita kuin ennenkin, ilman että tarvitsee esim. tuntea syyllisyyttä tai edes raportoida siitä jos tekee jotain muuta tai vetää vaikka perseet. Pelaamme pelejä, syömme lempiruokiamme, juomme kahvia, juttelemme ja halailemme. Ja kun näemme paljon harvemmin kuin ennen, juteltavaakin riittää ihan eri tavalla. Kyllä, halailemme. Kutsumme edelleen toisiamme ja itseämme kisuiksi ja sanomme miau, sitä teimme jo ennen tapaamistamme muidenkin kanssa.

En juhlisi eroa, mutta tätä siitä seurannutta ystävyyttä on syytä juhlia =)

Kirjoitin tuota ennen töihin lähtöä, niin että melkein myöhästyin bussista (joka tulikin sitten kymmenen minuuttia myöhässä) ja join jäähtynyttä kahvia. Saapuessani paikalle (kymmenen minuuttia myöhässä, mutta E:n taksi tuli vasta noin 10-15 minuutin päästä siitä) huomasin toisen avustajan jo olevan siellä ja että E:n isukki oli sopinut vahingossa meidän kummankin kanssa tästä päivästä. Oho. Eipä siinä mitään, sanoin moi pikkusiskolle joka fanittaa Converseja ja kysyin "arvaa mitä ostin eilen", se huomasi heti, ja lähdin kotiin jatkamaan demittämistä ja laiskottelua. Ihan kiva yllätys, kunhan ei liian usein toistu. Viime viikolla sovittiin, että tänään olisi vapaapäivä, mutta eilen sovittiin toisin vaikka kysyinkin että vieläkö se pätee että huomenna on vapaata... äijällä on tapana muuttaa suunnitelmiaan ja sanoinkin sen tänään sille, kun se kyseli miksen sanonut mitään sovitusta vapaapäivästä. Öö, sanoin ja silti sovittiin perjantaiksi vapaapäivä ja tiistaiksi töitä. Myönsipä sentään unohtaneensa ja että hänen vikansa, haha. Ja tulipahan käytyä kaupassa hakemassa mozzarellaa ja hammastahnaa, ja joillain tytöillä oli kirppiskoju siinä pihlajan alla, ostin 25 kruunulla ihanan paksun Oscar Wilden kokoelmateoksen englanniksi.

Ja ne pienet ihanat keskustelut...

...tämä on varomatonta, mutta ihan pakko kirjoittaa ylös. Kuinka ihanaa on käydä tai todistaa oikeita keskusteluja! Suunnilleen näin, ja useammin, mutta pari esimerkkiä:

Suomessa

Täti: Missä laitteissa sä kävit?
E: No, mä kävin... Hurjakurussa... ja...
Minä: Vuoristoradassa... ja kummitusjunassa, vai mitä? Siinä uudessa!
Täti: Kummitusjunassa? Oliko se pelottava?
E: Joo. Kummitusjuna...


Tänään aamulla:

Minä: Ska du säga hejdå till pappa?
...kom, kom ut! Taxin kommer snart!
...
kom?
...
E: ...
(till pappan) ... hejdå! *kommer ut*


Tänään iltapäivällä:

Minä: Hej, E! Hade du en bra dag?
...kliv ut ur bilen!
...
...

E: Ja, jag hade en bra dag.
Minä: Vad kul! [att höra att du svarar på min fråga!!!!]
...vad gjorde du?
E: Tja, jag var mest inne. Och sydde.

Illemmalla E yllätti minut vielä useamman kerran ja teoilla, ei pelkillä vastauksilla, vaan teoilla ilman kehotuksia. Vau. Ja sai minut taas miettimään, kuinka paljon pienemmällä tuella se voisi pärjätä. Itsenäisempänä, onnellisempana ehkä, kuten minä, joka kuvittelin olevani lähes työkyvytön mutta huolimatta siitä, miltä huoneeni näyttää tai kuinka hankalaa sosiaalisuus joskus on, pystyn tukemaan jotakuta joka tarvitsee vielä enemmän tukea.

Suomessa löysin Grimmin satukirjan ikivanhan käännöksen, ja nautin sen lukemisesta. Sairasta, älytöntä, kummallista tekstiä ja tietysti samaa kuin omassa kirjassani. Siitä kirjasta taisin viimeksi lukea jutun onnekkaasta Hannusta tms, joka vaihtoi lehmän vuoheen ja vuohen kanaan ja kanan munaan ja munan pähkinään tai jos ei nyt ihan niin, niin sinnepäin. Samalla tavalla joku, jonka ongelma on lehmän kokoinen, voi saada apua siltä jolla oli vuohen kokoinen, joka sai apua siltä jonka ongelma oli kanan kokoinen jne. Näin esimerkkinä. Tuli vaan mieleen.

Se tunne, kun...

...on ollut töissä klo 7:30-9:00 ja 14:45-19:08, tullut kotiin Coopin ja Systemin kautta ja nauttinut viininlehtikääryleitä, mozzarellaa ja viiniä katsellen Pientä taloa preerialla. Tietäen, että huomenna herätys on vasta iltapäivän puolella, kahvia on tarpeeksi ja jalkaan voisi laittaa vaikka uudet Coopista ostetut converset, ei hitto, nyt on pakko ottaa vertailukuva. Ettei kukaan vaan luule että tuhlaan turhuuksiin ;)

 

No niin joo, hamahelmet, leffa (Torka aldrig tårar utan handskar) tai etenkään viini (Umbala) eivät missään nimessä olleet turhuuksia. Joku siinä vieläkin on, että jotain niin kallista kuin kenkiä ei helposti tule ostettua, mutta sama summa vaikka askartelukaupassa on ihan okei. Nämä maksoivat 499 kruunua, en maksaisi edes vastaavista nukkekokoisista niin paljoa... mutta taitavat olla ensimmäiset itse maksamani Converset, ja tiedän että ovat kolmannet omistamani mustat. Siis nuo kuvan mustat. Kuvan öö... tuuletusaukoilla varustetut ovat toiset omistamani mustat, ja mustien lisäksi olen omistanut punaiset joita käytin ehkä kaksi kertaa, taisivat olla hiukan liian isot eli kokoa 6 eikä 5,5. Luulen muistavani, kun äiti osti nuo eläkkeelle jäävät. Taisivat jopa olla puoleen hintaan, 30 erkkiä, toisaalta voi olla että kyseessä oli ne punaiset tai ehkä ostettiin kahdet kerralla juuri tarjouksen takia.

Jos nyt joku aikuinen, kuten kummitätini, sattuu lukemaan tätä, tulee ehkä mieleen kysymys, mitä kengille tapahtuu kun ne jäävät eläkkeelle. Äitini taisi päättää ensimmäisen Converse-parini puolesta, niitä ei ole näkynyt sen jälkeen kun jätin ne torppakengiksi. Vähemmän käytetyt (dvs. käytännössä käyttämättömät) on annettu parempaan kotiin, Unskeli taisi saada ne punaiset??

Osa käyttämättömistä kerää pölyä - PALJON pölyä - täällä kenkähyllyssäni. Ne eivät ole eläkkeellä, ehkä ne odottavat että kantapäistäni katoaa tunto? Ainakin kaksi tai kolme paria älyttömän ihania kenkiä, joilla mm. kävelin kerran ensimmäisenä keväisenä päivänä tuon mäen alas Ica Västiin ja jouduin ensimmäiseksi ostamaan laastaria. Ja kyllä, jokaista paria on kokeiltu kaupassa! Kantapääni osaavat yllättää. Ja jos eivät kantapäät, niin pikkuvarpaat. Itse asiassa jos en löydä tai halua käyttää sukkia huomenna, menen noissa ballerinoissani, jotka ovat vähintään yhtä hyvin palvelleet kuin nuo vähemmän uudet Converset. Koska laastaria en ainakaan löydä ja pikkuvarpaani muistavat vielä, miltä tuntuu kävellä vähänkin pidempään Converseissa ilman sukkia.

Joskus tuli mieleen, että voisin kokeilla heittää eläkkeelle jäävät kenkäni puuhun tms, ja ihailla sitten kuinka kauan ne pysyvät siellä. Ei mahdoton ajatus, mutta sentään nuo Converset... no nyt riittää, tämä ei ole maksettujen mainosten blogi. Ehkä säästän ne sitä hetkeä varten, kun saan päähäni heittää ne johonkin (tai siihen tiettyyn) Flogstan puuhun!

Jos nyt joku aikuinen, kuten äitini, sattuisi lukemaan tätä, niin lukeminen tuskin enää jatkuisi. On ehkä jo käynyt selväksi, ettei roskis ole vaihtoehto. Sentään Converset!

Alun perin piti ihkuttaa lähinnä sitä tunnetta, kun pii-zzzzzzzzzz-iiiiiiitkä työpäivä on ohi, seuraavaan on vielä yli 17 tuntia ja NETTI TOIMII. Vihdoinkin. Olen kärsinyt netittömyydestä jo ainakin vuorokauden, tai jotain, oikeastaan se ei ole kärsityttänyt vaan lähinnä ärsyttänyt ja saanut minut löytämään pitkän listan kiinnostavia LHOTP-jaksoja (töissä E'n kuntopyöräillessä listasin kiinnostavimpia jaksoja wikipediasta siltä varalta, ettei netti vieläkään toimisi).

Oikeesti, tän jutun pointti ei ollut uudet Converset, ne vaan tuli mieleen. Ja niistä oli pakko kirjoittaa, kun netti kerran vihdoinkin toimii!! Eilen kun tulin kotiin klo 20 jälkeen, se ei toiminut! Mutta nyt, vuorokauden päästä, toimii!

Tittar på serier och...

 

...om någon har nån bra idé vad jag kan göra med hamapärlorna så tar jag gärna emot den =)

Päivän asu. Dagens outfit.

 

Hehe. No ei, oli mulla vaatteet päällä ihan alusvaatteita myöten kun kävin kaupassa. Turhaan, koska palkkashekkiäni ei voinut lunastaa sieltä, liian iso summa, pitää käydä huomenna pankissa. Niin siis kaupassa käyminen oli turhaa, ei vaatteiden käyttäminen. 

Mutta päivän saavutus oli tukan värjäys. Ja huvittava tilanne, kun nuuhkin ikuisuuden kylppärissä roikkunutta pyyhettä, että pesinkö sen juuri ennen lähtöä Suomeen vai joskus puoli vuotta sitten. Ja haistoin vain hiusvärin... tuntoaisti uskotteli että pyyhe kävi pyykissä ennen reissua, päätin uskoa siihen.

Alastonkuva! Nakenbild! (Lol, nyt joku käyttää tota hakusanana ja päätyy tänne.)

Nästa gång ska jag kanske skriva på svenska. Nu har jag ju använt finska jättelänge, först tre veckor i Finland och sen fem dagar ensam hemma, så jag måste påminna mig själv att jag ska prata svenska när jag träffar folk. I Finland var det ju tvärtom, jag pratade svenska med E och oftast hennes syster, lite med Riitta också, men annars fick jag komma ihåg att alltid prata finska.

Men när jag börjar träffa folk igen, alltså imorgon klockan 7, så börjar jag nog snart tänka på svenska också och det kommer automatiskt. Då skriver jag gärna på svenska också.

Dagens outfit: naken (det är VARMT i Flogsta på sommaren!) och dagens stolthet: nyfärgat hår.

Jag drömmer fortfarande om att nån gång, när jag är smal och vacker, nån gång ska jag färga håret svart. Kanske.

Morgonkaffe klockan 17:30, imorgon börjar jobbet igen klockan 7:00

Moi Riitta! Ja kuka ikinä tätä lukeekaan. Wraa ja Laura ainakin =)
Juu, en vikise lukijoiden tai kommenttien puutteesta, kun en tietyistä syistä tätä mainosta esim. facebookissa, ainakaan vielä. Kommentteja saa kumminkin jättää ;) ja kuka kommentoi siihen yhteen "kaunis Daana"?

Och samma på svenska. Om du läser det här så får du gärna kommentera! Jag försöker ju inte få flera läsare via fb eller nåt, för det är en del ganska personliga saker här och jag vill inte göra reklam på texter (och bilder) där jag skriver om hur härliga vissa körkompisar är osv. Fast egentligen skulle jag ju vilja det ;)


No niin, moi Riitta, lupasin sulle kuvia.

            Johnny muotokuvansa kanssa. Pakkohan kuvassa on olla tuo muotokuvan paita, mutta Johnny ei jaksanut vaihtaa sitä päälleen.

Violetti härpäke on olevinaan verho. Kaulakoru on joku kirveen tapainen nyt, alun perin se näytti kitaralta mutta ketjua oikaistessani unohdin miten sen sai näyttämään siltä... joten annoin olla.
Sit siinä on ikkuna (daa), joku lasi jossa jotain punaista, sinisellä pöydällä jonka metallijalka menee jotenkin tosi luonnollisesti tuon pöydän tms. päältä jonka päällä pojan käsi on. Mitähän mä ajattelin? Ai niin, jatkoin ruutukuviota vielä ja unohdin että metallista pöydänjalkaa ei pitänyt väistää vaan ottaa pois tieltä tai lopettaa kuvio ennen sitä.

Toinen puoli. Esittelykelvoton, koska korvis on väärässä korvassa =D

Mun koru.

Tällainen tosi ihku rasisminvastainen tyttökaveririvi tai jotain.

Ja toiselta puolelta.

Läheltä katsottuna vähän creepyjä ilmeitä...

... mutta onneksi silitetyltä puolelta katsottuna ne on hiljennetty =D

Ihastuitko? No niin minäkin. Vaikka ehkä joudun pian muuttamaan täältä, aion liimata tuon korridorin seinään - tai ehkä vastapäisen korridorin, niin Erica voi ihailla sitä?

Tein kukkasen ja aloin miettiä saisiko samalla tavalla kananmunia aikaan... nukkekotiin. Kyllä cernit-massa on helpompaa tai vaikka muovailuvaha.

Öö joo. Lapsi on terve kun se leikkii.

"Älä siivoa", joo en. Tää hallittu kaaos on niin kotoisa. Eiku?

Jos mä ihan vähän siivoisin ennen ku tuut juhlimaan Kulturnattenia?

Tässä on mun yöpöytä. Monikerroksinen yöpöytä! Talo odottaa tuunausta ja kerää pölyä.

Totuus fb-kelpoisesta kuvauspaikasta ekassa kuvassa.

Totuus mun taidoista silitysraudan kanssa. Silitin siis hamahelmiä, en mä yleensä muuta silitäkään ellei äiti Suomessa pakota.

Lempiannokseni på Yukikos Sushi. Itse asiassa ajattelin, että kun mulla on noita nukkekokoisia susheja jo vaikka kuinka paljon (itse tehtyjä ja ostettuja), niin sujautan tuon savesta tehdyn ja akryyleillä maalatun ehkä jonnekin ravintolan tiskille ihanan Takashin löydettäväksi. Alapuolelle voisin vaikka kirjoittaa jotain =D

Tisdagssushi varmaan, siinäpä mahtava tapa viettää synttäreitä! Ja mulla on tiistai vapaa, huomenna sitten olenkin 7-9 ja 15-20 tms. töissä. Vuorokausirytmi seisoo päällään.

Eilen katsoin Carrien ja sitten En ö i havet -sarjan puoliksi, ja leikkelin lehtiä ja vähän askartelin. Näissä ei ole mitään järkeä, niitä on niin kiva tehdä mutten ikinä laittaisi seinälleni - vaikka joskus jotain thinspiraatio-kollaaseja olikin. Mun pitäis päästä sommittelemaan Demin juttujen taustoja tms. Demistähän nämäkin kuvat ovat, suurin osa ainakin =D

Hörps. Kylmä kahvi kaunistaa, no onhan se vielä ihan sopivan lämpöistä, kuten muuten koko huonekin. Flogsta on kesällä ihana sauna ja talvella huone toimii myös jääkaappina. Onneksi kotona ei tarvita vaatteita.

 

 

Ja hei, kirjahylly tosiaan on oikeasti järjestyksessä! Okei, kirjoja on vähän joka puolella muuallakin, mutta järjestys niillä kuitenkin on. Ja niitä on "muutama".

 

 

Puss och kram, Katten

Näissä merkeissä nukutaan

Unessa kävin nukkekodissa, muistaakseni.

Ja toisessa unessa, jonka muistan paremmin, olin oikeastaan töissä ja E sai pärjätä omine nokkineen kun pääsin jollain mainosautolla kiertämään ympyrää, syliini hyppäsi täysin alaston, minua lihavampi tyttö. Muilla "mainostytöillä" oli pikkuhousut päällä. Yhdellä nännilävistykset ja toisella lävistykset rinnoissa, ei nänneissä.

Ja Cat Lover -kahvikuppini jäi puolilleen kun pääsin auton kyytiin, ja sieltä heiteltiin ilmaisia kokispulloja, nappasin yhden ja annoin E:lle kun se oli tavallista sokerilitkua. Ja auton kyydistä jäätiin pois jossain muualla, mistä piti kävellä takaisin. Matkan varrella ihmiset virvelöivät ja vehkeiden koosta päätellen odottivat tosi isoja kaloja, kysyin saanko kokeilla ja sain melkein koukkuuni hylkeen. Olipa se söpö! Ajattelin, että jos olisi haavi niin nostaisin sen ylös ja pitäisin lemmikkinä tai jotain, ainakin hetken. Lopulta ylös nousi jonkinlainen merta, jossa oli ainakin kaksi mustekalaa, niillä oli mahdottomat hampaat. Olisin halunnut viedä ne kotiin ja paistaa valkosipulin kanssa, mutta en saanut, koska niiden aivojen syöminen olisi vaarallista ja sitä paitsi ne kuuluivat jollekulle muulle. En saanut, vaikka yritin luvata paistaa pelkät lonkerot.

Jatkoin sitten matkaa takaisin velvollisuuksieni pariin, sinne vei D-kirjaimen muotoinen tunneli, josta selitettiin että sellaisen tunnelin ilmanvaihto toimi parhaiten ja siellä oli enemmän happea kuin maan pinnalla, tai jotain sellaista, parempi ilma. Hengittelin syvään ja yritin valita oikean haaran siitä D:n muotoisesta tunnelista.

Enpä muista pääsinkö pidemmälle, heräsinkö vai vaihtuiko uni. Siihen uneen pääsin muuten siitä nukkekotiunesta. Juu, olin nukkekodissa ja siivoilin vähäsen, koska odotin sinne vieraita. Ja tuunailin Creme Bonjour -purkista kylpyammetta, jonka kyljessä luki jotain tosi omaperäistä, mitä en muista. Sanotaan vaikka, että maalasin siihen sanan Bonjour. Mutta jotain muuta se oli, mikä kuitenkin perustui purkin kyljessä olleeseen tekstiin, joka ei välttämättä liittynyt tuorejuustoon mitenkään.

Näissä merkeissä siis lepäilen täällä. Vuorokausirytmini on taas palautunut normaaliksi, eli sammun auringon noustua ja herään kolmen jälkeen. En varmaan jaksa lähteä ostamaan viiniä, joten jatkan tästä lonkerolla. Nyt ei puhe ole mustekaloista, valitettavasti. Katkarapunuudelit saavat kelvata. Nam.

Rappiolla on hyvä olla, kun tietää että tämä on vain pakollinen akkujen lataaminen ennen kuin työt jatkuvat (maanantaina, vai ehkä jo sunnuntaina?) ja otan siitä kaiken irti. Eilen illalla tein Johnnyn (rakkaimman nukkeni) kuvaa minikokoisilla hamahelmillä ja katselin Pieni talo preerialla -jaksoja putkeen. Ja join sen toissapäivänä avatun Umbalan tyhjäksi. Ja söin metsäsienipastaa pakastimestani löytyneillä kokonaisilla suppilovahveroilla, vuodelta 08. En halua tietää kauanko pakastetut sienet oikeasti säilyisivät. Makua ei niin kauheasti ollut, koostumus oli ennallaan ja ihana. Laitoin suolaa ja olihan siinä metsäsienenmakuista kastiketta.

Eilen aamulla (mentyäni siis aivan liian myöhään ja vähän liian monen viinilasillisen jälkeen nukkumaan) en herännyt ollenkaan, kun kaksi herätyskelloa soi ja E:n isä soitti kaksi kertaa. Tai heräsin siihen jälkimmäiseen soittoon joka loppuikin heti, mutta se soitti kolmannen kerran ja pahoittelin pommiin nukkumista ja kysyin, sopisiko jos jatkan uniani mutta olen valmiina lähtemään jos se toinen avustaja ei tulekaan kymmeneltä. Kello oli puoli kymmenen ja minun piti olla yhdeksältä siellä, mutta ilman bussilippua en olisi päässyt sinne ennen puoli yhtätoista kuitenkaan ja leirille lähtö olisi yhdeltätoista. Juu, sikanoloa mutta arvasin oikeastaan jo edellisenä iltana että näin voisi käydä, tai että ainakin sängystä ylös pääseminen olisi lähes mahdotonta. En kyllä arvannut etten edes kuulisi kahden herätyskellon soimista. Siis kännykän muumilaulu ja vielä tuollainen kamala piipittävä tavallinen kello! Mutta oli ihanaa nukkua, jatkoin siis unia eikä soittoa tullut, ONNEKSI, ja heräsin iltapäivällä levänneenä.

Hampaat taisin pestä viimeksi Suomessa. Ohoppsan. Juu, ryypiskely ei välttämättä ole ihan tervettä mutta lepäily on. Todella tervettä. Ja ihanaa.

Katkarapunuudelia, nyt! Jos pesisin hampaat ennen sitä.

Ja loput Suomen-reissusta

Kisu ilmoittaa sanattomasti, että lähemmäs ei kannata tulla tai hän luikahtaa pakoon.

 Silas on seurana saunaa lämmittäessäni.
 

No tässä käytin taas kameran Magic-toimintoa, joka muutti värit dramaattisemmiksi.

 Fredagsmys ja muumeja tyttöjen kanssa. Niin vai olikos tämä se kerta, kun ei perjantaina ehditty joten sipsiteltiin lauantaina?

Muistin illalla unohtaneeni vesivärit ja vaikka mitä ulos, ja niitä hakiessani tapasin tällaisen söpön kaverin. Konna pääsi sisälle kuvattavaksi ja pöräytti pari ällöä läikkää sängylle.

 Jos ei vielä tullut selväksi, että lonkero on ihanaa... Riitan kanssa juhlittiin viimeistä Suomisunnuntaita ja etukäteen myös synttäreitäni rannassa. Tämäkin ilta johti kunnon kännäykseen minun osaltani... ohoppsan.

 Sonataa laiturilla!!

 "Oon niin läski etten tartte edes uimapatjaa."

 Eipä tullut kalaa. Tarttui ulpukoihin kuten monesti ennenkin.

Ja niin pakattiin kamat ja ajeltiin taas laivaan, tuota eilistäkään loppuiltaa en haluaisi muistella vaikka muistaisinkin. Ohoppsan. Kohtuullisuus, mitä se on?

Oli ihanaa ladata omia akkujani omassa sängyssä koneen ääressä tänään, ja taas venähti nukkumaanmeno. Huomenna sitten yhdeksäksi töihin, ja vieläpä kävellen. Suoraan sanoen vituttaa. Ja jos se toinen avustaja ei pääsekään lähtemään E:n ja hänen äitinsä kanssa leirille, saan pikapakata ja lähteä tuuraamaan. Toivon tosissani että se pääsee lähtemään. Työ on ihan parasta, mutta nyt tarvitsen aika monta vapaapäivää ja paljon unta, ympärivuorokautinen sosiaalisuus ei ole mun juttu. Aikaisista aamuista puhumattakaan!

Mua väsyttää. Vittuku ehdin nukkua vain jotain nelisen tuntia =(