Hautausmaat...

...ovat kauniita ja kiehtovia.

Löysin etsimäni nopeasti, nyt kolmannella kerralla kun etsin. Ei edes nukkea mukana tekosyynä kameran kantamiseen tai muuhun, psykiatrin ja terapeutin välissä oli yli kaksi tuntia haahuiluaikaa, oli valoisaa, ei vielä satanut mutta lumi oli poissa...

Tulitikut meikkipussiin, en enää lähde ilman niitä minnekään.

Kauan, kauan sitten päätin kirjoittaa tarinan valkopukuisesta, paljasjalkaisesta pikkutytöstä joka asui hautausmaalla ja elämäntehtävänään sytytti sammuneita kynttilöitä...

Nimet ovat kiehtovia. Ja kuolema. Ja nuorena kuolleet. Ja erikoiset, kauniit haudat, jossain oli kivestä veistetty kirja. Mikä kuolemassa edes kiehtoo?

Arvoitus? Varauloskäynti?

Joka tapauksessa tosiaan löysin etsimäni, kuten jo Riitalle kerroin.
Yksityiskohta riittää, eikä siitä sen enempää. Kolme lasta, kolme ruusua?

Mutta ihan sairastahan tällainen on. Ei kaikkea pitäisi mennä nuuskimaan.
En jättänyt mitään merkkiä käynnistäni, kuiskasin pari sanaa ja poistin pari mätää lehteä.

Ja pelkäsin jääväni kiinni. Omat vanhempanikaan eivät ymmärtäneet, miksi kävin perhetuttujen haudalla. Äidin paras ystävä, joka kuoli kun olin jotain kuusivuotias, ja hänen miehensä joka kuoli syksyllä 2011. Heidän tyttäreltään sain nuotit Myrskyluodon Maijaan. Kun isä kuuli minun käyneen paitsi sukulaisten haudoilla, myös siellä, hän varoitti ensimmäiseksi lisäämästä nettiin kuvia haudoista. Mitä ihmettä?? Ja äiti ymmärsi kai vieläkin vähemmän.

Hautausmaat ovat kiehtovia. Haudat. Tuonpuoleinen. Varauloskäynti.
Ahdistavaa, mutta kiehtovaa.

Ensi kerralla kun kävelen kaupunkiin, käyn sytyttämässä kynttilät tuolla haudalla.
Ja kunhan kevät tulee, sinne saattaa ilmestyä jokin pieni sininen kukka, lemmikki tai joku, joka viestii kiitokset ihmiselle, jota en koskaan saanut edes nähdä, siitä että kasvatti niin ihanan pojan, joka tuskin koskaan antaa tutustua itseensä kunnolla.

En kuitenkaan aio ottaa tavaksi siellä käymistä. Eihän se minulle kuulu millään tavalla.
Oli vain pakko löytää ja nähdä.

Voiko valkoinen ruusu säilyä lumen alla monta viikkoa muuttumatta ruskeaksi?
Pitäisikö tämän elukan katsoa Salkkarit ja ruveta sitten nukkumaan?