fredag 24 januari 2014

Levikset tais just revetä.

Epic fail.

Queueasin ihanan pitkän listan rauhallista ja ihan parasta musaa Spotifyssa, kun en ole jaksanut tehdä varsinaisia listoja vaan klikkailen aina vain tähteä. (Tämän kokemuksen jälkeen muuten teen.)

Totesin vielä, että koska käytän muuten aina shufflea, listan jälkeenkin jonossa oli ihan kivaa musaa.
Sitten jostain mitä lueskelin tuli mieleen häiritsevä kesäinen korvamato Levikset repee, ja panin sen soimaan. Eihän se mun listaa häiritse, lista jatkuu heti sen jälkeen...

Jatkuihan se, ja toimi kuten olin suunnitellut, en jaksanut edes laulaa mukana kun nukahdin. Äsken heräsin siihen, että ne levikset repes ehkä tuhannennen kerran. Kurkkasin Spotifyn jonoa: Levikset repee, Levikset repee, Levikset repee, Levikset repee... se yksi helkutin klikkaus taisi vähän muuttaa queueattujen ihanuuksien jälkeistä järjestystä.

Tähän ei auta kuin valikoima tähtilistan helmiä. Nyt soi: Röllien vaelluslaulu.


- Toi oli kopsattu suoraan facebookista ihan Riittaa varten, nauru pidentää ikää. Vaelluslaulu on muuten yksi niistä suomalaisista ihanuuksista, joita Erica kuunteli ennen mua, ennen kuin tutustuttiin, ja osasi sanat (jotenkuten) ennen mua. Kuten Neidon laulu. Ja kuuntelihan se muutamaa tuttuakin biisiä, kuten Ville Valon Ikkunaprinsessaa. Oon onnistunut tartuttamaan siihen esim. Mombasan ja Tontun.
Kuulostaa ihanalta kun se laulaa suomeksi, vaikkei selvästikään ole ihan yhtä lahjakas kuin eräät vierailla kielillä laulamisessa... vaikka en mäkään kokonaan osaa Dvēseles Dziesman sanoja. Melkein. Pitää kirjoittaa ne tohon muistikirjaan!!

Yksi aukeama on muuten jo täynnä kuorokavereiden koko nimiä ja syntymäaikoja, vaaleanpunaisella sivulla tytöt, punaisella pojat. Niiden värien välillä siis, pitää jatkaa tyttöjä edelliselle sivulle ja poikia seuraavalle.

Freud käyttää muuten niistä vähäisistä 30 minuutista vähintään puolet Carlista utelemiseen. Miksi, miksi ja miksi... onko se ite ikinä koskaan ollut rakastunut? Eipä siinä mitään, kivahan siitä on puhua. Ja tällä viikolla olen voinut niin hyvin ja juonut niin vähän ettei ollut mitään puhuttavia ongelmiakaan. Kerroin miksi kävelin hautausmaan läpi (en vieläkään löytänyt etsimääni, mutta ensi kerralla) ja Freud kyseli miten luulisin Carlin reagoivan jos saisi tietää, olisiko se förvirrad (hämillään, eiku??), utelias, vihainen... sanoin ettei olisi vihainen tai ei ainakaan näyttäisi sitä, olisi kai förvirrad mutta tuskin yhtään yllättynyt. Eikä se osaa näyttää tunteitaan. Vai onko se vaan tosi hyvä olemaan näyttämättä niitä, ja miksi? Tätä mietin vielä kotonakin.

Ja sitten sitä, ettei se ainakaan negatiivisia tunteitaan näytä ikinä, ja positiivisia minä tuskin olen antanut aihettakaan näyttää, mutta ne taitavat näkyä paremmin (se hymy, se hymy, se hymy, se nauru se ihana hymy)... miten, miksi, milloin se on opetellut, tahallaan vai tahattomasti, piilottamaan kaikki negatiiviset tunteet, vai enkö mä taas vaan osaa lukea niitä? Pitää harjoitella sitä ruumiinkielen tulkintaa ja ajatustenlukua. Mutta osaa se ne piilottaa, siksi pitää harjoitella tosi ahkerasti. Olen hyvä kielissä.

Ja sitten siitä, puhuvatko pojat keskenään musta. Eihän pojat puhu pahaa selän takana, joten vaihtaisko Merry ja Pippin yhtään ainutta negatiivista sanaa (katseita ehkä) musta jonkin vähemmän miellyttävän tilanteen jälkeen? Siitä en tiedä, puhuvatko pojat keskenään mitään hyvää kenestäkään selän takana, ehkä, mutta en ole tainnut antaa aihetta siihen. Eli tuskin musta on sanaakaan vaihdettu.

Tytöille pojat - suuntautumisesta riippumatta - ehkä osaavat puhua paremmin, kun tiedän kenestä kuorobestikseni tykkää, ollaan puhuttu vaikka mistä, paritettu Larsia ja Larsia vaikkei tiedetä toisen suuntautumista ollenkaan, pakko kysyä joskus kännissä... ja se homo oli kuulemma jutellut joskus Elisabethin kanssa kuorosta ja kuinka kivoja kavereita kuorossa on, mainitsi mut <3 <3 <3

Hitto kun Elisabeth ei ole enää mukana. Se oli niin söpö ja kiva ja mua vanhempi ja sille avauduin aina Lars-pakkomielteestäni ennen kuin tutustuin kunnolla Jakobiin ja sitten pakkomielle vaihtui.

Jakob on ihan paras. Ruotsalaiset heteropojat osaa puhua tunteistaan tytöille ja käyttää punaisia housuja. Parempaa henrinkorviketta saa hakea <3 <3 <3

Freud muuten nauroi, kun sanoin että Carl on valitettavasti hetero. Valitettavasti?
Se siis kysyi, tiedänkö onko sillä tyttöystävää, ja sanoin että nej... en tiedä siis. Enkä edes usko, että tietäisin jos olisi, vai tietäisinkö? (Jos koko suku on samanlaista salailijatyyppiä, taidan etsiä sitä kiveä ihan turhaan koska se on lumen alla tai siinä ei lue mitään.)

Freud kysyi, miltä musta tuntuisi jos olisi, ja yritin parhaani mukaan selittää että olisin tietysti mustasukkainen mutta samalla iloinen sen puolesta. Nyt muuten lauletaan kuorossa Jag unnar dig ändå allt gott, jokos osasit sanan unna, suoda, sallia? Siinä on muuten yksi niistä suomalaisista nimistä jotka tarkoittavat ruotsiksi jotain. Tai saameahan tuo oikeasti on, tarkoittaa kai pientä. Yksi parhaista ystävistäni on Unna, sen isä oli lappilainen. Miksi niin monen isä on kuollut? Unnan, Katjan, Danielin, Carlin... se on niin kauhea ajatus, koska rakastan omaani niin kamalasti, paljon enemmän kuin äitiä, ja isä on jo 68 (äiti täyttää maaliskuussa 67).

Jee, skypetuokio Riitan kanssa, kisu muuten marinoi itseään taas Umbalalla, ihan varoitukseksi =D

EDIT: Jäi ajatus kesken. Kerroin myös Freudille, että olen mustis kun homo-Lars puhuu kenen tahansa muun tytön kanssa, mutta olin ihan puhtaasti pelkästään iloinen sen puolesta kun kuulin että sillä on poikaystävä. Vårbalissa, kun se piti Puheen Miehelle (ja toinen Lars piti Puheen Naiselle, hmm, hetsku vai bisu vai syvällä kaapissa??) se aloitti kertomalla rakkaudestaan poikaystäväänsä. Jatkoilla sanoin, etten tiennyt että sillä on poikaystävä, onnea, onko se yhtä söpö kuin sä? "Snyggare", vastasi Lars. Näytti pyynnöstäni kuvan, ei ollut ihan yhtä hyvännäköinen mutta ihan söpö NORJALAINEN taiteilijatyyppi. Awwwwww.

Olisi niin paljon helpompaa hyväksyä, että Carl ei tykkää musta "silleen" ja että/jos/kun se seurustelee, jos se seurustelisi pojan kanssa. Miksei Merry ja Pippin voisi vaikka seurustella keskenään? En tiedä miksi se on helpompaa, on vaan.

1 kommentar:

  1. Unna on ihana nimi. En tosiaankaan tiennyt tai muistanut että se on myös verbi. Arvelen että aina kun olen suoda-verbiä tarvinnut, olen käyttänyt låtaa. Keskustellaan skypessä ruotsin suoda/sallia/mahdollistaa-verbeistä, niin jatkossa muistan ne ja osaan käyttää oikeissa yhteyksissä.

    Levikset repee -biisi on rikos ihmisyyttä vastaan. Tekee pahaa sun puolesta :( Balsamia mielellesi toivottavasti tuo Ilon Wiklandin kuvittama kirja, jonka löysin eilen Leppävirran kirjaston poistomyynnistä (kuvat voi vaikka leikata irti, jos haluat askarrella seinälle tai vihkoihin jotain). Löysin poistomyynnistä myös ICA:n keittokirjan, täynnä jänniä 80-luvun reseptejä :)

    Ehkäpä kivoin fiilis ikinä, että joku josta itse pitää, pitää myös sinusta. Ruotsalaiset pojat on kyllä ihania (ja varmasti norjalaiset myös :D)

    SvaraRadera

Miau?