tisdag 21 januari 2014

Lallallaa...

När jag är barnsligt glad så sjunger jag för mig själv. Inte bara körsånger och Värttinä och sånt, ibland hittar jag på egna visor...

Som i högstadiet när jag var i skolan barfota och kom hem trallande på vacklande skolsvenska:

"Min hund, min kära hund
har du sovit gott?
Nu är jag hemma igen!

(x2)

Min hund, nu vet du vad,
jag var nu i dag
utan skor i skolan,

och alla tittade på mig
men jag
började int gråta!

Och en av killarna
kom till mig
och sade att jag var fattig

Men jag sa ingenting
bara log åt den
och så var den borta.

Och jag fick vara
i lugn och ro
hela dagen i skolan

så nu, min kära hund
är det inte så
tråkigt att vara fattig."

(Som om vi hade varit fattiga. Men nån kommenterade mina bara tassar så och det passade bra i sången som jag var så stolt över.)


Egentligen skulle jag skriva på finska för att roa Riitta med vad jag trallade medan jag värmde vitlökskroketter och nuggets till min "frukost"... jag såg fisk i frysen så där började jag... något sånt här var det:

Turskat toisin tuntureilta
lohet lähtis lounahammaks
turskat tuolta tuntureilta,
lohet lounaaks lautaselle,
lumisista lammikoista...

(Siitä tuli mieleen yksi vanhassa kuorossa laulettu kalevalatyyppinen pätkä "kannapa korppi huoliani / lampihin kalattomihin" jne, jonka tietty osaan ulkoa, ideana että särenlillit liukenee jne. jos ne huolet pannaan kalaisiin lätäköihin, mistä sain päähäni rallattaa jotain höpsöä siitä ettei mulla ole murhetta tarpeeksi lilluttamaan yhtään lilliä tjsp, kunnes perustelin itselleni miksei...)

Tänään kuoron kollikoista
yhen ystäväks ylenen

kahen kaulaan kapsahtaisin
kolmen kaveriks kapuan

neljäntenä naurahtaisin
vielä viielle vihellän

kuudes kurja kumartaisi
häpeäisi halveksuntaa...


Tommottis mää tänään, ja vaikka mitä muuta mikä tuli ja meni mutta kun tossa jossain kohtaa tuntui että loru pitää raapustaa paperille, se ikuistui tohon muotoon, yllättäen en muista aikaisempia.

Nyt juon sitä kahvia ja syön noi musiikilla (?) maustetut herkut.

1 kommentar:

  1. Nauroin lujaa. Elias Lönnrotin haamu puolestaan taputti käsiään. Mahtirunoutta!! Kyllä kalevalalaisuus on rautaa :)

    SvaraRadera

Miau?