Niin älyttömän pian - syksyn ensimmäinen Kohokohta!

Nyt on jo keskiviikko (tulen olemaan kuolemanväsynyt aamulla, seitsemäksi töihin ja kello on 1:13) eli ylihuomenna Riitta tulee tänne. YLIHUOMENNA!!!

Ihan fiksua hankkia hotellihuone, en ole tehnyt elettäkään siivotakseni. Ja tämä huone olisi niin ihana, jos jaksaisin siivota. Jos uskaltaisin antaa äidin riehua täällä ollessani itse matkoilla... aldrig i livet!

Tiistai: seitsemäksi töihin, yhdeksän jälkeen kotiin nukkumaan, sain pomolta tekstarin että palkan pitäisi olla tililläni iltapäivällä - vihdoinkin - ja herättyäni yhden maissa tarkistin heti. Kyllä. Rahaa on. Ihanaa! En jaksanut käydä suihkussa, jaksoin sentään kömpiä sängystä tarpeeksi aikaisin käydäkseni kaupassa. Oli pakko, kahvi loppui jo aamulla (olin ajatellut lainata E:n isältä rahaa jos en saisi sitä päivän aikana). Ostin naminamiruokaa, kahvia, hiusharjan, limua, no tuhlasin ehkä vähän tuhlaamisen ilosta, tai no, oikeastaan olin ajatellutkin ostaa kovemman hiusharjan.

Niin ja pähkinöitä, jotka muistin nyt kun kirjoitin kaupassakäynnistä. Nam! Olikin nälkä.

Kolmeksi taas töihin, olin siellä jo varttia vaille ja ehdin hyvin syödä evääni, itse asiassa E:n taksi tuli vasta puoli neljältä. Iltapäivä menikin siinä kun kävimme kävelyllä (josta suurin osa keinuttiin ja minä laulelin avatakseni ääntä ja E kuunteli radiota), ruoka ja iltatoimet. Lähdin noin 17:44, kuoroharkkojen takia oli lyhyempi päivä.

Suoraan keskustaan, ihanan Tiger-krääsäkaupan ja Systemin kautta VG:lle. Hiukan myöhässä tietysti, mutta vain jotain kahdeksan minuuttia. Ensin bongasin takkiaan riisuvan Larsin (joka yleensä aina tulee vasta kesken äänenavauksen) ja skannasin katseellani muita poikia - kesti hetki huomata Carl, se näytti jotenkin pidemmältä kuin muistin. Mutta sehän se oli. Ei ollut lauantaina Reccemottagningissa, pelkäsin että oli kipeänä tai jotain (ja myöhemmin illalla se sanoikin että sillä oli kurkku vähän kipeä, toivottavasti se ei saa tätä inhottavaa liikkeellä olevaa flunssaa ennen perjantaista Reccegaskia. Katselin kuoroa takaapäin enkä ollut tunnistaa Björniä, ensinnäkin kuvittelin sen jo lopettaneen (mutta se häipyykin vasta joskus marraskuussa), toisekseen sillä ei ollut silmälaseja päässä ja kolmanneksi sen peppu ei ole ikinä ennen näyttänyt niin pieneltä. Tai sen jalat niin laihoilta. Tai sillä ei ole ikinä ennen ollut niin tiukkoja pöksyjä. Kaikki ruotsalaiset ja niin edelleen.

Ingrid oli siellä!!! Ja Elinor!!! Toivon TODELLA, että molemmat mahtuvat mukaan. Mulla olisi kaksi hyvää ystävää joiden kanssa jutella milloin tahansa, tuntematta että roikun niissä tai tungen seuraan. Ehkä liian hyvää ollakseen totta? Kun Jason aikoi tulla kuoroon, se ei mahtunut. Ja yleensähän meillä on pulaa pojista, jos siis tenori ei mahtunut niin miten kaksi sopraanoa??

Kahvitauon jälkeen ajatukseni harhailivat, kuvittelin jotain enkä jaksanut keskittyä. Tai no kuvittelin jotain sellaista, että Carl ja Lars ja minä ja minun siiderini päätyisimme "jatkoille" Carlin luokse, kuuntelisimme ihanaa musaa ja niin edelleen. Siis kuvittelin, haaveilin, en siis kuvitellut siinä mielessä että olisin kuvitellut niin tapahtuvan. Kunhan haaveilin. Tosiasiassa toivoin lähinnä viimeviikkoisen kertausta.

Harkkojen jälkeen iso porukka meni "kaljalle". Ja kuten viimeksi, Carl ja Lars jäivät jauhamaan ties mitä nörttijuttuja sisälle, tällä kertaa Lotan kanssa, menivät Larsin luokse ja tulivat lopulta kaljalle. Istuivat ensin aivan pöydän toiseen päähän, mutta onneksi tulivat sen verran myöhään että porukka alkoi huveta ja suhteellisen pian minä (kolmannen siiderini kanssa) istuin Larsin vieressä, taas. (Eihän se voinut olla neljäs siideri? Saattoi muuten ollakin. Ja nyt tosiaan juon vielä kotona tätä kuusiprosenttista litraani loppuun. Ja olen idiootti kun kirjoitan turhuuksia tänne enkä esim. demitä.)

Puhuimme lucid-unista. Se olikin tämän kirjoituksen pointti. Puhuimme unista, sormien laskemisesta, mainitsin jopa nähneeni kerran unta jossa Carl puhui suomea. Puhuimme vaikka mitä unista.

Ehkä ensi yönä näemme samassa unessa.



Keskiviikko: kuolemanväsyneenä seitsemäksi töihin, raatoväsyneenä yhdeksän jälkeen (siis edelleen aamulla) kotiin nukkumaan ja taas kolmeksi töihin. Ja nyt kun on rahaa, tulen varmaan seitsemän jälkeen illalla kotiin pizzan ja viinin kanssa. Hyi vittu, että tulen katumaan sitä ostosta torstaina. Viiniä siis, en pizzaa.

Torstai: raatoväsyneenä seitsemäksi töihin, zombina yhdeksän jälkeen... suoraan Tukholmaan jos jaksan etsiä vanhan suomalaisen passini täältä jostain, pitäisi nimittäin uusia passi Suomen suurlähetystössä. Siinä menee kai pari viikkoa, ja vähän yli parin viikon päästä lähdetään Azoreille. Hotelli kai ainakin vaatii passia. Faaaan.
Ja taas kolmeksi töihin. Seitsemän jälkeen illalla kotiin.

Perjantai: yritän olla vastaanottamassa maailman ihaninta Riittaa ajoissa. Mutta voi olla, että herään vasta joskus kolmen maissa. Ehkä herätyskellona voisi toimia ovikello...? Mutta en ole siivonnut... no ehkä jynssään vessanpytyn ja se saa riittää, tänne voi tulla. Mutta apua, milloin me ehditään huutaa? Perjantaina en missään nimessä voi olla kymmeneltä Flogstassa, lauantaina ehkä, sunnuntaina on liian myöhäistä! Lauantaina sitten, mutta pliide, Riitta, bussilla tänne ja takaisin?