Pimeitä päiviä - valoisia öitä?

Tietyssä mielentilassa lintujen viiltävä huuto on kevätkukkien sipulien myrkky on kyynel jota ei tule ja pimeys jota saa odottaa.

Ei nyt.

Olin ihan varma että kuulin peipposen.

Ja aion nukkua ensimmäistä kertaa tänä keväänä ikkuna auki, nyt kun on lämmin ja valoisa päivä ja silmät unesta painavat.

En ottanut unilääkkeitä, maalailin yön munia ja ompelin nukenvaatteita kahvia juoden, nyt väsyttää ja nukun pienet päiväunet - eli koko valoisan ajan varmaan jos saan unen päästä kiinni. Kännykkä äänettömällä. Illalla saakin miettiä mitä syötävää löytyy, ehkä pussikeittoa ja leipää ja naapurin voita, ja pitää harjata tukka ja huomenna sitten käydä suihkussa ennen kuoroa.

Puoli kuuta peipposesta, ne sanovat. Oliko se uni vai - täytyihän sen olla uni, jossa ihan vähän aikaa sitten puhuttiin eri lintujen äänistä. Peipposen tunnistin jo ala-asteella. Huomenna onkin puolikuu, viikko täysikuusta, uudenkuun aikaan Riitta tulee tänne ja vappuna on täysikuu oikeastaan niin kaukana kuin voi olla, se on hyvä merkki.

Löysin kaksi blogia joita luin varmaan yhtä pitkään. Toisessa parin vuoden ajalta tekstejä englanniksi ja ruotsiksi, toisessa yksi ainoa teksti ja kuva, toivottavasti tekstejä tulee lisää.

Hänen ystävänsä ja hänen itsensä blogit. Yllätyin ihan, kuinka paljon samanlaisia ajatuksia sillä tytöllä on kuin minulla. Itseinhoa, masennusta ja läskiangstia, itsemurha-ajatuksia ja sellaista. Vaikka sillä on söpö hauva ja niin ihana ystävä kuin Carl. Oli ehkä tyhmää kommentoida, pelkään että sekin halveksuu minua tai pitää ihan sairaana stalkkerina tai jotain. Vaikka helkkari - minulla on taatusti yhtä ihania ystäviä kuin itse Carl, eikä kuorossakaan minua karsasta kuin ehkä kaksi tyyppiä! Siis kunnolla. Tai Maxin kanssa tullaan ihan toimeen mutta jotenkin silti tuntuu kuin sillä olisi jotain mua vastaan, Henrik ei ole hyväksynyt kaveriksi facessa vaikka meillä on 43 yhteistä kaveria. En mäkään siitä tykkää mutta se nyt johtuu lähinnä tuosta! Ja on se muutenkin vähän... ärsyttävä.

Hetken oli taas sellainen olo tuota blogia lukiessa, että olisipa mullakin ystäviä. Mutta onhan niitä. Täällä lähellä Erica, Jakob ja Andreas (vaikken viimeksimainittua ehkä ihan joka tilanteessa osaakaan arvostaa ansaitsemallaan tavalla), ja siellä Suomessa Riitta ja monia muita. Ja sitä paitsi, yksi yhteinen piirre minun ja sen Marian blogeissa on: molemmilla vain yksi vakituinen kommentoija. Minunpas kommentoi lähes joka tekstiin! Ja sitä paitsi, yhden ainoan hienon kerran jopa Carl...

Yksi asia on häiritsevän samanlainen kahdessa eri vuosien pakkomielteessäni, Johnnyssa ja Carlissa: Hoen itsekseni päivästä toiseen, että siitä pojasta ei vaan millään ota selvää.
No on sillä sentään facebook, toisin kuin Johnnylla. Tämän aamun stalkkauskiertue lähti liikkeelle siitä, kun huomasin että sillä oli kuvien kohdalla numero 81 vaikka ennen oli ihan taatusti 80. Ja minullehan ei edelleenkään näy mihin kuviin se on merkitty, vaikka esim. Jakobille ne on näkyvissä (ja kopsasin kaikki talteen kerran, vaikka löytyiväthän ne samat uudet Lontoon-kuvat sitten sen Mariankin profiilista, josta olisin voinut tajuta katsoa itsekin, ehkä). Mikähän se uusin kuva on? Eipä löytynyt. Sen sijaan keksin taas googlata sen yhdellä nettinickillä ja mitäs löytyikään.

Kunpa se kirjoittaisi lisää, mitä tahansa, niin että minäkin voisin lukea. Se yksi ainoa merkintä nosti kyyneleen silmäkulmaani. Ei kai mikään ihme. Isästään se kirjoitti.

Isistä puheenollen, omallani on tänään nimipäivä. Muistinpas heti päivämäärän nähdessäni ihan tarkistamatta! Isä aina jaksaa muuten kiusoitella kun emme äidin kanssa muista, ja äidillä ja mullahan on sama nimipäivä joten siinä ei ole muistamista. Tekstasin isälle ja kun sieltä tulee vastaus, se on todennäköisesti joko pelkkä kiitos ilman pistettä tms tai sitten kiitos ja jokin kysymys johon mulla ei ole vastausta. Asunnosta, töistä, veloista, ties mistä, mutta ei pääsiäisen säästä.

On se silti ihana ja rakas isukki ja sitä en unohda unissanikaan - mutta äidistä näen painajaisia. Ilmankos ei tehnyt mieli nukkua illalla tai yöllä, oli taas niin inhottavia unia viimeksi. Äidin kanssa oltiin unessa vihoissa ja äiti ja joku toinen täti olivat kamalan inhottavia mua kohtaan, mua ja jotakuta toista nukkeharrastajaa, jollaista en edes oikeasti tunne. Uni tosin loppui siihen, että se toinen täti sanoi että aurinkorasvaa saa jokainen sitten ottaa vain yhden pisaran, kun oltiin menossa alkukesästä merelle, oli niin kallista aurinkorasvaa. Mutta äidillä olikin meidän oma aurinkorasva mukana ja olin helpottunut. Se oli positiivinen juttu. Mutta ennen kuin heräsin, äiti ehti komentaa minut pesemään tukkani ennen lähtöä, vaikka olin pessyt sen edellisenä iltana ja oli aamu, ja huusi perääni "karsee löyhkä!" - ja heräsin.

Se oli aamu se, tai mun aamu, iltapäiväähän kello taisi näyttää. Mutta sitä ennen muistan havahtuneeni vähän sellaisen unen jälkeen, jossa syreenit jo kukkivat kun isän kanssa ajettiin jonnekin, missä oli meille aamupalaa tarjolla - heti kun oltiin katsottu kissasirkuksen esitys. Kissasirkus! Havahduin se sana huulillani ja uni oli sen verran realistinen, että päätin heti googlettaa sen - nukahdin tietysti heti uudestaan. Kissasirkus!

Unen kissasirkus oli hieno. Kuinkahan taitaviksi kissoja voi oikeasti opettaa - kuinkahan taitaviksi ne suostuvat? Miau, siinäpä miettimistä.

Olin jo laittanut koneen kiinni kun tuli pakottava tarve kirjoittaa peipposista ja niistä ahdistavista kylmän aamuyön tunteista - ja tunneista - kun aurinko on jo korkealla ja kohta ei enää ehdi nukkua tarpeeksi... hyi, se on inhottavaa. Onneksi on nuo lääkkeet. Alan tottua käyttämään niitäkin "varmuuden vuoksi" - en tiedä onko se hyvä juttu. En tosin aina. En tänään. Sanotaan näitä päiväuniksi, saatan herätä jo alkuiltapäivästä siihen että pörriäinen lentää sisään, täällä kävi yksi illalla.

Jos nyt siis saan unta. Luulen kyllä saavani. En tosin varmaan Carl-unta, en ole tainnut pitkään aikaan nähdä hänestä unta. Tai siitä haavekuvasta joka minulla hänestä on, kun siitä oikeasta ihanasta ihmisestä ei vaan ota selvää, ei mitenkään. Silmätkin vaihtaa väriä.