Se tunne, kun...

...on ollut töissä klo 7:30-9:00 ja 14:45-19:08, tullut kotiin Coopin ja Systemin kautta ja nauttinut viininlehtikääryleitä, mozzarellaa ja viiniä katsellen Pientä taloa preerialla. Tietäen, että huomenna herätys on vasta iltapäivän puolella, kahvia on tarpeeksi ja jalkaan voisi laittaa vaikka uudet Coopista ostetut converset, ei hitto, nyt on pakko ottaa vertailukuva. Ettei kukaan vaan luule että tuhlaan turhuuksiin ;)

 

No niin joo, hamahelmet, leffa (Torka aldrig tårar utan handskar) tai etenkään viini (Umbala) eivät missään nimessä olleet turhuuksia. Joku siinä vieläkin on, että jotain niin kallista kuin kenkiä ei helposti tule ostettua, mutta sama summa vaikka askartelukaupassa on ihan okei. Nämä maksoivat 499 kruunua, en maksaisi edes vastaavista nukkekokoisista niin paljoa... mutta taitavat olla ensimmäiset itse maksamani Converset, ja tiedän että ovat kolmannet omistamani mustat. Siis nuo kuvan mustat. Kuvan öö... tuuletusaukoilla varustetut ovat toiset omistamani mustat, ja mustien lisäksi olen omistanut punaiset joita käytin ehkä kaksi kertaa, taisivat olla hiukan liian isot eli kokoa 6 eikä 5,5. Luulen muistavani, kun äiti osti nuo eläkkeelle jäävät. Taisivat jopa olla puoleen hintaan, 30 erkkiä, toisaalta voi olla että kyseessä oli ne punaiset tai ehkä ostettiin kahdet kerralla juuri tarjouksen takia.

Jos nyt joku aikuinen, kuten kummitätini, sattuu lukemaan tätä, tulee ehkä mieleen kysymys, mitä kengille tapahtuu kun ne jäävät eläkkeelle. Äitini taisi päättää ensimmäisen Converse-parini puolesta, niitä ei ole näkynyt sen jälkeen kun jätin ne torppakengiksi. Vähemmän käytetyt (dvs. käytännössä käyttämättömät) on annettu parempaan kotiin, Unskeli taisi saada ne punaiset??

Osa käyttämättömistä kerää pölyä - PALJON pölyä - täällä kenkähyllyssäni. Ne eivät ole eläkkeellä, ehkä ne odottavat että kantapäistäni katoaa tunto? Ainakin kaksi tai kolme paria älyttömän ihania kenkiä, joilla mm. kävelin kerran ensimmäisenä keväisenä päivänä tuon mäen alas Ica Västiin ja jouduin ensimmäiseksi ostamaan laastaria. Ja kyllä, jokaista paria on kokeiltu kaupassa! Kantapääni osaavat yllättää. Ja jos eivät kantapäät, niin pikkuvarpaat. Itse asiassa jos en löydä tai halua käyttää sukkia huomenna, menen noissa ballerinoissani, jotka ovat vähintään yhtä hyvin palvelleet kuin nuo vähemmän uudet Converset. Koska laastaria en ainakaan löydä ja pikkuvarpaani muistavat vielä, miltä tuntuu kävellä vähänkin pidempään Converseissa ilman sukkia.

Joskus tuli mieleen, että voisin kokeilla heittää eläkkeelle jäävät kenkäni puuhun tms, ja ihailla sitten kuinka kauan ne pysyvät siellä. Ei mahdoton ajatus, mutta sentään nuo Converset... no nyt riittää, tämä ei ole maksettujen mainosten blogi. Ehkä säästän ne sitä hetkeä varten, kun saan päähäni heittää ne johonkin (tai siihen tiettyyn) Flogstan puuhun!

Jos nyt joku aikuinen, kuten äitini, sattuisi lukemaan tätä, niin lukeminen tuskin enää jatkuisi. On ehkä jo käynyt selväksi, ettei roskis ole vaihtoehto. Sentään Converset!

Alun perin piti ihkuttaa lähinnä sitä tunnetta, kun pii-zzzzzzzzzz-iiiiiiitkä työpäivä on ohi, seuraavaan on vielä yli 17 tuntia ja NETTI TOIMII. Vihdoinkin. Olen kärsinyt netittömyydestä jo ainakin vuorokauden, tai jotain, oikeastaan se ei ole kärsityttänyt vaan lähinnä ärsyttänyt ja saanut minut löytämään pitkän listan kiinnostavia LHOTP-jaksoja (töissä E'n kuntopyöräillessä listasin kiinnostavimpia jaksoja wikipediasta siltä varalta, ettei netti vieläkään toimisi).

Oikeesti, tän jutun pointti ei ollut uudet Converset, ne vaan tuli mieleen. Ja niistä oli pakko kirjoittaa, kun netti kerran vihdoinkin toimii!! Eilen kun tulin kotiin klo 20 jälkeen, se ei toiminut! Mutta nyt, vuorokauden päästä, toimii!