Demistä: "Juhlistaako kukaan muu eron vuosipäivää exiensä kanssa?"

Demittäjä DaanaSvan vastasi näin:

"Nyt me juhlimme yhdessä ensi kertaa, ja se juhla on nimeltään... ero"
- Ultra Bra

Varoitus, pitkä turha viesti kun sormet alkoivat laukata näppiksellä aivoja nopeammin.

No eipä ole ikinä tullut mieleen, enkä usko että tuleekaan. Edelleen haluaisin eksäni takaisin, mutta toisaalta tänä kesänä olemme vihdoinkin ystäviä sen kanssa. Ystävät ovat sille tosi tärkeitä ja rakkaita, ja tämä on ihan mahtavaa. Rakastan sitä todella ja oikeastaan on melkein yhtä hyvä, että olemme ystäviä. Ainakin näin kesällä kun samassa sängyssä nukkuminen olisi liian kuumaa ;)

Asumme samassa talossa, samassa kerroksessa, mutta vastakkaisilla puolilla (molemmat opiskelijakorridorissa, jossa on 12 huonetta ja yhteinen keittiö, näiden kahden korridorin yhteiset tilat ovat pakastinhuone ja parveke) ja tapasimme alun perin sekä kiinnostuimme toisistamme, kun ystäväni oli täällä käymässä ja kävimme parvekkeella, missä huomasimme naapurikorridorissa olevan jotain juhlintaa, ja siellä oli yksi kiva tyttö minun korridoristani. Menimme sinne ja maistatimme salmaria, irlantilainen naapurini maistoi ja irvisti, mutta tämä ruotsalainen eksäni, jonka näin silloin ekan kerran, irvisti maistamattakin eikä suostunut maistamaan. Suomalaisen ystäväni kanssa sitten ihkutimme tuota mustatukkaista intiaanin näköistä tyyppiä, josta emme ottaneet selvää, oliko se transtyttö vai vain naiseksi pukeutunut hemmetin kaunis poika vai jotain ihan muuta. Sattumalta tämä Suomesta käymässä oleva ystäväni on myös transtyttö.

Sen jälkeen moikkasimme kun näimme, minä ja tuo uusi kiinnostuksen kohteeni, ainakin kaksi kertaa (kerran parvekkeella, kerran matkalla kauppaan kun toinen tuli vastaan) ja lopulta etsin sen facebookista ja lisäsin kaveriksi. Se hyväksyi ja laittoi viestin, että yllättyi, iloisesti, kun lisäsin. Facebookissa se oli vielä nimellä Eric Sukunimi (Erica Sukunimi) ja tiedoista stalkkasin, että nimi on Eric mutta ne jotka hänet tuntevat kutsuvat Ericaksi, ja että hänellä on asperger jne. 

Tämä fb-kaveruus ei johtanut mihinkään, paitsi ehkä stalkkaamiseen (molemminpuolista?) ja entistä suurempaan kiinnostukseen (molemminpuolista). Kumpikaan ei uskaltanut ottaa seuraavaa askelta tutustumisessa. Kunnes sitten tulin kännibileistä toisesta samanlaisesta talosta käymään omassa huoneessani, koska luulin viinini olevan loppu. Yllätyin, kun limupulloni oli sittenkin täynnä viiniä, ja hämärästi muistin täyttäneeni sen jonkun toisen kanisterista. Olin menossa takaisin, kun huomasin tässäkin talossa olevan bileet, kerrosta alempana. Siellä olikin muutamia kavereitani, jotka eivät asu Flogstassa, ja... tämä ihana naapurini. Minulla oli korsetti ja kunnon goottihame, ja Erica (nahkatakki päällä) sanoi että hänelläkin on korsetti. Yllytin hänet hakemaan sen ja poseerasimme sitten samanlaisissa korseteissa, yhtä meikattuina... ja pussasimme.

Kävimme vielä siellä toisissa bileissä kääntymässä, mutta ilta päättyi viinikanisterin tyhjentämiseen Erican huoneessa, tutustumiseen ja hänen sänkyynsä sammumiseen. Vaatteet päällä, tosin korsettini Erica onnistui ottamaan pois, en vieläkään tajua miten. Seuraavana päivänä tutustuimme lisää, sovimme tapaavamme uudestaan, pian hän olikin "salainen rakastajattareni" vaikka kumpikin seurustelimme, ja pian molempien suhteet päättyivätkin ja hän oli minun.

Tätä ihanaa suhdetta kesti melkein puolitoista vuotta, kunnes ryyppäämiseni ja muut ongelmani pakottivat hänet jättämään minut keväällä. Vähään aikaan hän ei halunnut pitää yhteyttä ollenkaan, mutta lopulta tapasimme ja teimme ehkä fiksuimman päätöksen ikinä, ottaisimme takaisin kaiken sen mikä jäi välistä kun kiinnostuksesta edettiin suoraan suudelmaan. Tutustuminen nyt oli jo hoidettu, eikä menneisyyttä voida eikä haluta unohtaa, mutta ystävystyminen, toimiva kaverisuhde joka ei perustu symbioosiin. Olemme siis nykyään hyviä ystäviä, nautimme toistemme seurasta ja teemme samoja asioita kuin ennenkin, ilman että tarvitsee esim. tuntea syyllisyyttä tai edes raportoida siitä jos tekee jotain muuta tai vetää vaikka perseet. Pelaamme pelejä, syömme lempiruokiamme, juomme kahvia, juttelemme ja halailemme. Ja kun näemme paljon harvemmin kuin ennen, juteltavaakin riittää ihan eri tavalla. Kyllä, halailemme. Kutsumme edelleen toisiamme ja itseämme kisuiksi ja sanomme miau, sitä teimme jo ennen tapaamistamme muidenkin kanssa.

En juhlisi eroa, mutta tätä siitä seurannutta ystävyyttä on syytä juhlia =)

Kirjoitin tuota ennen töihin lähtöä, niin että melkein myöhästyin bussista (joka tulikin sitten kymmenen minuuttia myöhässä) ja join jäähtynyttä kahvia. Saapuessani paikalle (kymmenen minuuttia myöhässä, mutta E:n taksi tuli vasta noin 10-15 minuutin päästä siitä) huomasin toisen avustajan jo olevan siellä ja että E:n isukki oli sopinut vahingossa meidän kummankin kanssa tästä päivästä. Oho. Eipä siinä mitään, sanoin moi pikkusiskolle joka fanittaa Converseja ja kysyin "arvaa mitä ostin eilen", se huomasi heti, ja lähdin kotiin jatkamaan demittämistä ja laiskottelua. Ihan kiva yllätys, kunhan ei liian usein toistu. Viime viikolla sovittiin, että tänään olisi vapaapäivä, mutta eilen sovittiin toisin vaikka kysyinkin että vieläkö se pätee että huomenna on vapaata... äijällä on tapana muuttaa suunnitelmiaan ja sanoinkin sen tänään sille, kun se kyseli miksen sanonut mitään sovitusta vapaapäivästä. Öö, sanoin ja silti sovittiin perjantaiksi vapaapäivä ja tiistaiksi töitä. Myönsipä sentään unohtaneensa ja että hänen vikansa, haha. Ja tulipahan käytyä kaupassa hakemassa mozzarellaa ja hammastahnaa, ja joillain tytöillä oli kirppiskoju siinä pihlajan alla, ostin 25 kruunulla ihanan paksun Oscar Wilden kokoelmateoksen englanniksi.