Näissä merkeissä nukutaan

Unessa kävin nukkekodissa, muistaakseni.

Ja toisessa unessa, jonka muistan paremmin, olin oikeastaan töissä ja E sai pärjätä omine nokkineen kun pääsin jollain mainosautolla kiertämään ympyrää, syliini hyppäsi täysin alaston, minua lihavampi tyttö. Muilla "mainostytöillä" oli pikkuhousut päällä. Yhdellä nännilävistykset ja toisella lävistykset rinnoissa, ei nänneissä.

Ja Cat Lover -kahvikuppini jäi puolilleen kun pääsin auton kyytiin, ja sieltä heiteltiin ilmaisia kokispulloja, nappasin yhden ja annoin E:lle kun se oli tavallista sokerilitkua. Ja auton kyydistä jäätiin pois jossain muualla, mistä piti kävellä takaisin. Matkan varrella ihmiset virvelöivät ja vehkeiden koosta päätellen odottivat tosi isoja kaloja, kysyin saanko kokeilla ja sain melkein koukkuuni hylkeen. Olipa se söpö! Ajattelin, että jos olisi haavi niin nostaisin sen ylös ja pitäisin lemmikkinä tai jotain, ainakin hetken. Lopulta ylös nousi jonkinlainen merta, jossa oli ainakin kaksi mustekalaa, niillä oli mahdottomat hampaat. Olisin halunnut viedä ne kotiin ja paistaa valkosipulin kanssa, mutta en saanut, koska niiden aivojen syöminen olisi vaarallista ja sitä paitsi ne kuuluivat jollekulle muulle. En saanut, vaikka yritin luvata paistaa pelkät lonkerot.

Jatkoin sitten matkaa takaisin velvollisuuksieni pariin, sinne vei D-kirjaimen muotoinen tunneli, josta selitettiin että sellaisen tunnelin ilmanvaihto toimi parhaiten ja siellä oli enemmän happea kuin maan pinnalla, tai jotain sellaista, parempi ilma. Hengittelin syvään ja yritin valita oikean haaran siitä D:n muotoisesta tunnelista.

Enpä muista pääsinkö pidemmälle, heräsinkö vai vaihtuiko uni. Siihen uneen pääsin muuten siitä nukkekotiunesta. Juu, olin nukkekodissa ja siivoilin vähäsen, koska odotin sinne vieraita. Ja tuunailin Creme Bonjour -purkista kylpyammetta, jonka kyljessä luki jotain tosi omaperäistä, mitä en muista. Sanotaan vaikka, että maalasin siihen sanan Bonjour. Mutta jotain muuta se oli, mikä kuitenkin perustui purkin kyljessä olleeseen tekstiin, joka ei välttämättä liittynyt tuorejuustoon mitenkään.

Näissä merkeissä siis lepäilen täällä. Vuorokausirytmini on taas palautunut normaaliksi, eli sammun auringon noustua ja herään kolmen jälkeen. En varmaan jaksa lähteä ostamaan viiniä, joten jatkan tästä lonkerolla. Nyt ei puhe ole mustekaloista, valitettavasti. Katkarapunuudelit saavat kelvata. Nam.

Rappiolla on hyvä olla, kun tietää että tämä on vain pakollinen akkujen lataaminen ennen kuin työt jatkuvat (maanantaina, vai ehkä jo sunnuntaina?) ja otan siitä kaiken irti. Eilen illalla tein Johnnyn (rakkaimman nukkeni) kuvaa minikokoisilla hamahelmillä ja katselin Pieni talo preerialla -jaksoja putkeen. Ja join sen toissapäivänä avatun Umbalan tyhjäksi. Ja söin metsäsienipastaa pakastimestani löytyneillä kokonaisilla suppilovahveroilla, vuodelta 08. En halua tietää kauanko pakastetut sienet oikeasti säilyisivät. Makua ei niin kauheasti ollut, koostumus oli ennallaan ja ihana. Laitoin suolaa ja olihan siinä metsäsienenmakuista kastiketta.

Eilen aamulla (mentyäni siis aivan liian myöhään ja vähän liian monen viinilasillisen jälkeen nukkumaan) en herännyt ollenkaan, kun kaksi herätyskelloa soi ja E:n isä soitti kaksi kertaa. Tai heräsin siihen jälkimmäiseen soittoon joka loppuikin heti, mutta se soitti kolmannen kerran ja pahoittelin pommiin nukkumista ja kysyin, sopisiko jos jatkan uniani mutta olen valmiina lähtemään jos se toinen avustaja ei tulekaan kymmeneltä. Kello oli puoli kymmenen ja minun piti olla yhdeksältä siellä, mutta ilman bussilippua en olisi päässyt sinne ennen puoli yhtätoista kuitenkaan ja leirille lähtö olisi yhdeltätoista. Juu, sikanoloa mutta arvasin oikeastaan jo edellisenä iltana että näin voisi käydä, tai että ainakin sängystä ylös pääseminen olisi lähes mahdotonta. En kyllä arvannut etten edes kuulisi kahden herätyskellon soimista. Siis kännykän muumilaulu ja vielä tuollainen kamala piipittävä tavallinen kello! Mutta oli ihanaa nukkua, jatkoin siis unia eikä soittoa tullut, ONNEKSI, ja heräsin iltapäivällä levänneenä.

Hampaat taisin pestä viimeksi Suomessa. Ohoppsan. Juu, ryypiskely ei välttämättä ole ihan tervettä mutta lepäily on. Todella tervettä. Ja ihanaa.

Katkarapunuudelia, nyt! Jos pesisin hampaat ennen sitä.