Lastenkirjoja ja rönsyilyä

Tällä hetkellä taustalla pyörii hauskan sopivasti Marikki-sarja ja googletin Tuuti-kirjoja, koska Myrorna-reissu oli mitä mahtavin ja vasta nyt tajusin, että jumaloitu Ilon on kuvittanut jopa nuo ruotsinsuomalaiset kirjat.

Päädyin tähän blogiin jälleen kerran ja kun kommentti vain rönsyili ja rönsyili, tein ihan postauksen tänne sen sijaan. Saisinpa aikaiseksi kirjoittaa omaa lastenkirjablogia... tai edes listata Astridin käyttämät samat nimet!

Saalis kokoelmaani:

Marita Lindquist: Kottens bakvända B (Tuuti ja pahankurinen B, kuv. Ilon Wikland)
Astrid Lindgren: Rasmus, Pontus och Toker (Rasmus, Pontus ja Höpö, kuv. Eric Palmquist)
Astrid Lindgren: Lotta på Bråkmakargatan (Se pikkuinen Lotta, kuv. Ilon Wikland)
Astrid Lindgren: Karlsson på taket flyger igen (Katto-Kassinen lentää jälleen, kuv. Ilon Wikland)
Lena Anderson: Maja tittar på naturen (Maija tutkii luontoa, kuv. Lena Anderson)
Maria von Trapp: Sound of Music - första delen (omistan koko teoksen suomeksi, ellei se sitten ole sama jonka joskus kauan sitten lainasin joltain... muistaakseni ei, vaan kirppislöytö!)

Oli vielä pakko käydä ostamassa kirjakaupasta Barnen på Bråkmakargatan (Lotta, Janne ja Minnamanna), jota "valitettavasti" ei löytynyt kuin yhteisniteenä juuri ostetun kanssa - kunnes huomasin että eka ostos oli värillinen eli ihan eri kuvilla varustettu kuin mustavalkokuvitettu yhteisnide!! Suomennoksina mulla olikin jo molempia Ilonin versioita Lotta-kuvituksista, kuvakirjoja ja piirroskuvituksia (kokoelmateoksessa Smoolannin sankari).

Seuraava tatskani on varmaan osa jostain Ilonin kuvituksesta, oli se sitten Marikki tai Joonatan Leijonamieli. Samalla kirjakauppareissulla löytyi muuten Ur-Pippi! Siis Peppi-alkuperäiskäsikirjoitus, jonka Astrid antoi tyttärelleen lahjaksi. Taisin joskus kauan sitten lainata sen kirjastosta - enkä jaksanut kuin selailla. Nyt kyllä jaksan lukea ajatuksella kun ymmärrän kokonaan!!
(Kauan sitten = 2007???)

Voisin ottaa esimerkkikuvia noista kirjoista ja kuvituksista kameralla ellei tuo kultani nukkuisi tuossa parin metrin päässä. En viitsi sytyttää lamppua sentään, vaikkei näpyttely, Marikki eri ruudulta ja sen sellainen näytä haittaavan sitä. Sitä paitsi kahden yön lojuminen hereillä sen vieressä riittää, mun vuorokausirytmi ei vaan taivu samaan malliin sen kanssa.


Marita Lindquistin kirjoista mulle tutuin, ainoa lapsena omistamani, on Santtu ja Ellinoora (Toffe och Andrea). Maleena-kirjoja luin kirjastossa tai lainailin ahkerammin kuin Tuuteja, muistan kuinka noin 8-9-vuotiaana hirvitti luettuani Maleenan joulun (uusi suomennos/painos Maleenan ilo), jonka takakansiteksi jo pelotteli:

"Kun Maleena on kymmenvuotias ja käy neljättä luokkaa, tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken. Maleenan on vaikea tottua ajatukseen, että äiti on lopullisesti poissa. Voi sattua, että isoäiti tai isoisä kuolee, mutta isä ja äiti elävät yhtä kauan kuin minä! Niin on Maleena ajatellut.

Nyt isän, Maleenan ja nelivuotiaan Matin on pakko opetella elämään kolmisin. Maailmassa, mistä ilo on kadonnut. Ja Maleenasta tuntuu, että hänen ei enää ole edes lupa olla iloinen.

Saatuaan jouluksi kauan toivomansa lahjan Maleena pelästyy riemuaan ja itkee. Mutta isä lohduttaa ja sanoo, että on oltava aina hyvillä mielin kun vain voi. Ja Maleena ymmärtää, itkee vielä vähän, mutta nyt ilosta."
(Muistin alun ulkoa, oli helppo googlata.)

Huh, että mua pelotti, että niinkin voisi käydä. Pelotti kai täyttää kymmenen tai mennä neljännelle. Ehkä niitä kirjoja, joita kannattaa vielä lukea äidin tai isän kanssa, vaikka olisi vuosikausia ahminut kirjoja itsekseen? Ainakin jos on niin herkkä muksu kuin minä.


Aiheeseen ehkä liittyen: tiistaiaamuna äiti tekstasi, että mummu on sairaalassa ja tila on kriittinen. Keskiviikkona edelleen sama tilanne, mummu ollut välillä hereillä ja omien lastensa lisäksi serkkujanikin siellä. Pelottaa. Vaikka mummu on paria viikkoa vaille 94, ollut huonossa kunnossa ja tietääkseni aika elämänhaluton jo pitkään. Viime jouluna, kun meinasin ostamieni säälittävän vähäisten joululahjojen joukkoon lisätä marsipaanipossun tai edes kahvia mummulle, niin äiti kielsi - kumpikaan ei enää maistu. Mummu oli kuitenkin mukana tapaninpäivänä (perinteisesti hänen ja vaarin, joka kuoli 2004, kotona, missä mummu ei enää noin pariin vuoteen ole asunut).

Meneepä taas henkilökohtaiseksi. No joo. Mulla on vähän huono omatunto, etten omistaudu perheelleni ja ole siellä nyt, vaikka äiti suorastaan suositteli etten lähtisi kesken muuttokiireiden ja mahdollisen työnsaannin sukujuhliin viime viikonlopuksi. Tulkitsin sen myös vähän niin, että äiti ja iskä ja ehkä muutkin ovat helpottuneita, etten olisi siellä, mahdollisesti hankalana. Äiti nyt ainakin olisi vahtinut silmä tarkkana jokaikistä hörppyäni, kai siellä alkoholia tarjottiin, ja jokaikistä lausettani. No ei enempää rönsyilyä. Jos vaikka demitän ja sitten ensi kerralla taas henkilökohtaisuuksia ruotsiksi. Morjens.


P.S.

Riitta, rakas vakkarilukijani ja vadelmavenepakolaiseni, heti kun ollaan toivuttu juhlimasta sun tänne tuloa, niin aletaan odottaa joulua vai mitä? Tähän malliin!
Tai no siis ensin Kulturnatten jne. Mutta melkein heti. Voi ihana Astrid ja ihana Ilon!! Ja ne niin erilaiset mutta niin ilonmaisen samanlaiset piirros- ja värikuvitukset! Marikki on paras lastenkirja(sarja) ikinä. Suosittelen muuten tuon blogin selailua =)


P.P.S.

Riittaaaa!! Tässä vielä yksi blogiteksti, joka vastaa kysymykseesi, mitä sun pitäis tuoda Suomesta. Löytyykö kuvakirjahyllyistä tätä tai muita Ilon Wiklandin kuvittamia kirjoja, joita mulla ei ole?
Satuja, seikkailuja ja kepposia