Jos laitat jotain nettiin, se pysyy siellä aina, mutta sen löytäminen ja ihasteleminen on eri asia. Paperi on parasta. Voi sillekin toki käydä huonosti, mutta niin kauan kuin se on tallella, se on varmasti tallella. Onneksi en demittänyt tai blogannut ala-asteella, muuten tuskin voisin nyt lukea 90-luvun päiväkirjamerkintöjäni.
(Ihan ensimmäisen päiväkirjani alkupuolelta. Kirjoitin päiväkirjaa aktiivisesti lähes tauotta kolmannesta luokasta aina lukioon asti ja senkin jälkeen välillä. Tänä kesänä aion taas kirjoittaa.)
Jos olisi se tulostin, aloittaisin suunnilleen näin. Enkä lopettaisi varmaan ikinä.
Sohvin juttu taisi herättää tämän ajatuksen ja Pyryn juttu oli seuraava tulostamisen arvoinen. Muistaako Pyry vielä eläkkeellä nuo hajut? Itse muuten olen töiden puolesta jopa miettinyt samaa kakkajuttua =D
Sohvin juttu taisi herättää tämän ajatuksen ja Pyryn juttu oli seuraava tulostamisen arvoinen. Muistaako Pyry vielä eläkkeellä nuo hajut? Itse muuten olen töiden puolesta jopa miettinyt samaa kakkajuttua =D
Nyt kirjoitamme ajatuksiamme nettiin ja unohdamme ne kuin unet. Kun kukaan elävä ei enää ole kokenut toista tai varsinkaan ensimmäistä maailmansotaa, muistaako Sohvi vielä tuon lausahduksen?
Ehkä tulostin ei riitä, kaikki eivät kirjoita legendaarisia ajatuksiaan (omia tai toisten) nettiin. Ajatukset eivät saisi unohtua. Äh, en edes aloita, tai alan surra sitä etten koskaan voi kuulla kaikkien kaikkia kuulemisen arvoisia ajatuksia.
Mutta jos minulla olisi tulostin ja loputtomasti mustetta, no joo, väritulostin, joka motivoisi toteuttamaan idean, niin tekisin leikekirjan netistä 10-luvulla ja siitä tulisi paksu. Edes nimiä ei tarvitsisi sensuroida.
Loistava idea! Olen varma että siitä kirjasta tulee jotain upeeta :D Tulostimet ei paljoa maksa, varsinkaan vanhat. Ja vanhat nimenomaan on parhaita. Ehkä huutonetistä tms. voisi sellainen löytyä?
SvaraRaderaOllaan luottavaisia, että keritään elämämme aikana kuulemaan legendaarisimmista ajatuksista ainakin suurin osa :)