Vapaapäivä

Vapaapäivä. Kauankohan siitä on, kun viimeksi oli aihetta käyttää sitä sanaa? Ei voi muistaa.

Käytännössä se tarkoittaa, että ei ole kiirettä mennä nukkumaan edellisenä iltana, ei herätyskelloa soimassa, nukun viiteen iltapäivällä nähden ihania lucid-unia (hemmetti, miksi sekin uni meni taas ihan väärille raiteille, vaikka keksisin paljon kiinnostavampaakin lucid-unipuuhaa kuin... siinä unessa!) ja juon aamukahvia kuudelta koneen ääressä, sängyssä, ennen kuin olen noussut edes vessaan.

Kuulostaa tutulta. Nautinnollisen tästä tekee se, että näitä Vapaapäiviä on korkeintaan pari viikossa. Ja myös se, että kaivauduin rättiväsyneenä sänkyyn jo kahden jälkeen yöllä, pimeään aikaan, enkä seitsemän tai yhdeksän jälkeen aamulla, ja kesken jäi Salon kirjastosta ilmaiseksi haettu nuortenkirja - tuskin olisin maksanut mitään kirjasta, jota en ole ennen lukenut, mutta kun ilmaiseksi jaettiin niin mukaan tarttui iso kasa, kuten tuo Taina Teerialhon Kaista auki! - Bulevardisarjaa kuten mm. Kun enkelit katsovat muualle (Simukka) ja Pientä purtavaa (Kaskiaho). Ja kannatti lukea. Joku päivä vielä raivaan tämän huoneen ja järjestelen kaikki uudet kirjat ja leffat omille paikoilleen!

Kirja jäi kesken kun väsytti liikaa, en enää jaksanut lukea viimeisiä 20 sivua vaikka olisi kiinnostanut. Kirja, eikä se viimeinen viinilasi tai -litra. Olisin varmaan juonutkin ainakin litran Umbalaa, jos olisi ollut rahaa - mutta sitä ei ole, kaikki loppu. Eilen palautin kaikki nopeasti löytämäni lattialla kierineet pullot ja tölkit, sain 29 kruunua ja ostin matkalla töihin kaksi juustohampurilaista. Kotimatkalla bongasin pullon ja tölkin bussipysäkiltä, palautin ne ja ostin kymmenen kruunun patongin, nyt on sitten juustokin melkein loppu mutta menenkin kohta hakemaan voita jäljelläolevalle puolikkaalle. Tänään pitäisi ehkä tehdä jotain oikeaa ruokaa (nuudeliwokki toimii aina!) ja ainakin käydä suihkussa, mutta ehtiihän sitä. Ei ole mihinkään kiire, onhan mulla Vapaapäivä!

Pitää myös meilata pomolle, kun avustettavan isä vihjaisi että palkkaa voisi saada etukäteenkin jos rahaa ei ole. Mutta en jaksa edes stressata rahoista, Suomessa ainakin perhe ruokkii mut ja sinne lähdetään jo alle kahden viikon päästä. (Eikä perheen pää tule mukaan, mikä on ihanaa. Suomalainen äiti, tytöt ja minä, käydään Lintsillä ja kaikkea!)

Että voikin olla ihanaa laiskotella ilman mitään tämän hetken velvollisuuksia. Kun sitä ei enää voi tehdä joka päivä. Mä haluan jatkaa tätä työtä niin pitkään kuin mahdollista. Kaksi muuta tapaamaani sen tytön avustajaa ovat olleet vuoden siellä töissä, toinen on vain yhden päivän viikossa, eilen oltiin molemmat ja sen piti opettaa minulle kaikenlaista, mutta taisin osata jo melkein kaiken. Paitsi ehkä sen, että omia aivojakin saa käyttää, ainakin kunhan perheen isä ei huomaa. Noudatan näköjään sen ohjeita paljon enemmän kuin se kokenut avustaja, ja osittain olemme saaneet jopa ihan erilaisia ohjeita. Se isä ärrrrrrsyttää mua, etenkin kun ei kuuntele eikä vastaa kunnolla kysymyksiin ("kumpi, tämä vai tuo?" "joo." "siis tuo?" "joo." -- "ei ei, kun tämä!!") ja kuulostaa aina niin negatiiviselta. Eilen huomasin, että se puhui ihan samalla tavalla sille kokeneelle, johon se on tosi tyytyväinen ja on puhunut siitä paljon, eli ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. No en otakaan. Ja välillä olen uskaltanutkin käyttää omia aivojani tai jopa kuunnella itse asiakastani, mitä hän haluaa tehdä (kunnes isä tulee sanomaan että pitää olla ulkona kun on niin nätti ilma tms). Kävelyllä olen poiminut meille ahomansikoita, mitähän isäukko sanoisi jos tietäisi, huh sentään, pesemättä niitä ensin ja vain muutaman metrin päästä tiestä! Sillä äijällä on päähänpinttymänsä, en malta odottaa Suomen-reissua että pääsen lomalle niistä. Joissain asioissa siis. Jos neiti ottaisi itse farkkunsa pöydältä, sillä voisi ehkä olla jotain merkitystä mitenpäin ne on taiteltu, mutta kun avustaja ojentaa ne neidille, mitäs helkutin väliä sillä on mikä tasku pöydällä on ylöspäin? Ja jos hygienian takia on tärkeää suihkauttaa puhdistusainetta pöydälle ennen kuin laskee lääkkeet siihen, eikö niitä kannattaisi antaa puhtain käsin suoraan dosetista? Voin kertoa, että en aio vapaaehtoisesti laskea kylppärin pöydälle yhtään nappia.

Siitä vasta riemu repeäisi, jos äijä saisi kuulla mitä avaudun täällä. =D En aio kuvailla töitä yksityiskohtaisesti tämän enempää. Enkä valittaa siitä, että avustajien tehtävänä on siivota koko alakerta - sentään vain kerran viikossa. Kaikki muu töissä nimittäin on ihan älyttömän kivaa, ja vaikka näitä Vapaapäiviä, VAPAAPÄIVIÄ on ehkä pari viikossa jos sitäkään, minulle maksetaan (aika hyvin mielestäni) mm. keinumisesta, auringossa lojumisesta, piirtämisestä, musiikin kuuntelusta ja laulamisesta. Ehkä kysyn joku päivä saisinko lainata Singstar-mikkiä ja kokeilla, osunko yhteenkään nuottiin. Toistaiseksi olen vain tanssinut vieressä ja laulanut mukana Abbaa. Meillä on paljon yhteistä, hyvin tämä sujuu, kunpa radiosta tulisi enemmän minun tuntemiani lauluja niin voisimme molemmat laulaa mukana kävelyillä. Kerran siellä soi Alice Cooperin Poison!

Torstaina pitäisi olla taas vapaapäivä, hups, siis Vapaapäivä. Jos saisi aloitettua siivoamista? Äh, katsotaan sitä sitten. Kun mulla on lapsia joskus, en ikinä sano joulu- tai kesälomasta haikailevalle alle kouluikäiselle, että sullahan on lomaa joka päivä!