Leimoista ja ennakkoluuloista

Pitkästä aikaa kittaan viiniä aamuyöllä - kaksi päivää vapaata ja sitten vielä kuusi praktik-työpäivää (viikonloppu mukaanlukien, mutta ensi tiistai on vapaa).

Demitän ja lueskelen blogeja yms, sitä tavallista. Väsyttää, mutta ei kiinnosta vielä mennä nukkumaan.

Sellaista asiaa vain, että tämä demipuheenvuoro oli lukemisen arvoinen:

Myönnän itsekin syyllistyväni ennakkoluuloihin. Tänään katsoin Postkodmiljonären special -jakson, joissa on julkkiksia tms. aina kaksi kerrallaan kilpailemassa miljoonasta kruunusta omaan lahjoituskohteeseensa. Nyt siellä oli Sören Olsson - siis se Bert-kirjojen tekijäparista tunnettu - joka keräsi rahaa FUB-järjestölle - kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten hyväksi.

Sörenin ja parinsa astuessa esiin sanoin ääneen - olin yksin kotona - "toiks se tonne kehitysvammasen?!"

Eihän mulla siis mitään kehitysvammaisia vastaan ole, itse asiassa aion erikoistua työskentelemään sellaisten parissa ja vastaanottaisin mielelläni omaksi lapseksenikin kehitysvammaisen - tosin mieluummin adoptoisin kuin joutuisin miettimään, onko vika minun geeneissäni vai saivatko ajatukseni sen aikaan. Mutta kilpailu, jossa vaaditaan tietoa ja taitoa ja älyä ja sen sellaista...? Kun rahat kerran menevät hyvään tarkoitukseen, eikö Sörenin olisi kannattanut kilpailla parinaan vaikka se toinen Bert-kirjojen kirjoittaja tai vaikka vaimonsa (jonka kanssa hänellä on Down-lapsi, nykyään aikuinen, josta pariskunta on kirjoittanut kirjankin, se pitää hankkia heti kun löytyy!)?

Tuollaista siis ajattelin. Hävettää. Se kehitysvammainen nimittäin on tietysti tähän mennessä osannut enemmän kuin minä, Sören ei ole itse asiassa vastannut yhteenkään kysymykseen, on vain samaa mieltä koko ajan. Kaikki neljä oljenkortta on käytetty nyt, ja näiden hyväntekeväisyys-julkkis-special-jaksojen pituus on 20 minuuttia, joten tarina jatkuu ja päättyy torstain jaksossa.

Silti mietin vielä, kuinka paljon telkkarissa (tai netissä) näkyvästä on totta. Kaverille kilautettaessa se varmaan istuu takahuoneessa? Ja ehkä tietokone tosiaan arpoo fifty-fifty -oljenkorren, mutta kysymykset tuskin ovat tietokoneen satunnaisesti valitsemia. Ja saattoivat olla tällä kertaa ihan aavistuksen helpompia kuin tavallisesti - tai sitten ennakkoluuloni uskottelevat minulle niin.

Minä en pärjää edes kaikissa helpoissa kysymyksissä, pitäisi kai opetella Ruotsin kuninkaat ja niiden hallintovuodet tai -vuosikymmenet...? Ja pääministerit ja ties mitä.

En malta odottaa että näen seuraavan jakson, jossa Sören ja se kehitysvammainen... eiku, mikä sen nimi edes oli, Axel ja "se kirjailija"... ei se noinkaan hyvältä kuulosta. Sören ja Axel! Niin, haluan nähdä kuinka pitkälle he pääsevät - ja mahdollisesti, jos kaikki ei ole ennalta käsikirjoitettua, joutuuko Sören punnitsemaan Axelin kunnian ja järjestön rahojen välillä. Näyttää hiton hyvältä, jos Axel saa hoitaa koko kilpailun itse Sörenin vain nyökkäillessä, mutta jos muutama kymppitonni onkin siitä kiinni?

Vai taasko annan ennakkoluuloilleni vallan? Varmaa on ainakin, että Axel voittaisi minut tuossa kilpailussa. Paitsi jos kilpailisimme Suomen miljonääripelissä!