Daana

Avaan ikkunan ja vaikka valo koskee silmiini, ilma on tervetullutta. Päästän kesän sisään. Vaikka se on niin suuri ja vaarallinen, saattaa herättää kaipuun Suomeen. Ehkä käynkin siellä, olen viikon tai parikin, jossain vaiheessa, käyn saunassa ja uimassa, ehkä heinäkuussa.

Tilasin sen kolmannen nuken. Eilen vedin kännit ja maksoin taksin kotiin, viiden henkilön tilataksin, en ollut kovin kännissä vielä siinä vaiheessa, Frida suuteli minua ja oli niin kännissä että pystyi hädin tuskin kävelemään. Sen takia Veronica soitti taksin ja autoimme sen jonkun kivan tytön kanssa Fridan kotiin. Kävi ilmi, että se joku kiva tyttökään ei tiennyt missä Frida asui, mutta Frida onneksi tiesi. Kun olimme päässeet Fridasta eroon, se joku kiva tyttö ei enää juurikaan puhunut minulle. Veronica, sen mahdollinen pano (se ulkomaalainen ihan kiva jätkä), se joku tyttö ja minä ajelimme Flogstaan. Se joku tyttö oli sanonut aikaisemmin, että silläkin on rahaa, mutta kysyessäni perillä miten hoitaisimme maksun se totesi viileästi että minähän olin sanonut voivani maksaa, että se sanoi vain että jos minun rahani eivät riitä... Veronica sanoi että sillä on kaksikymppinen, ja työnsi sen minun kouraani maksettuani 268 tai jotain sellaista, että onpahan ainakin jotain. No, minähän olin sanonut maksavani, ja koitin lohduttautua sillä, että autoimme Fridan turvallisesti kotiin ja se oli rahan arvoista ja enemmänkin. Mutta silti... tuli vähän hyväksikäytetty olo. Ja kun Veronica ei tunnu tykkäävän minusta (olenkohan ollut liian idiootti kännissä joskus, vai johtuuko se jotenkin Peikosta, joka on molempien eksä?) ja se toinenkin tyttö oli niin kylmä loppumatkasta, ja se jätkä ei sanonut minulle edes moi, ei edes katsonut minuun päin vaikka tunnettiin, myöhemmin kyllä vaihdoimme pari sanaa, mutta inhoan olla näkymätön.

Ennen Upplandsia palelin kuoron kanssa puistossa, olin kateellinen pojille jotka hikoilivat jalkapallon kimpussa, söin salaatin ja puhuin muutaman sanan muutaman kanssa, kukaan tuskin huomasi kun häivyin. Ei Christiankaan tainnut sanoa moikka lähtiessään Annan ja Marcuksen kanssa. Kävelin jäässä Upplandsille, arvelin ja toivoin Björnin olevan siellä, ja olihan se. Palelimme ulkona jonkin aikaa, joku tyttö moikkasi ja kysyi muistanko sitä, sanoin muistavani varmaankin, se kysyi nimeään eikä kertonut kun en osannut vastata. Se häipyi sitten myöhemmin, samoin Björn, jolla olisi työpäivä, samoin ne jotkut muut, mutta Frida oli jokseenkin kännissä jo tultuaan ja tosi iloinen nähdessään minut, meillä oli hirveän kivaa. Lopulta se oli sitten ihan liian kännissä.

Jos äiti tai isä lukisivat tämän, he luulisivat kännisekoilujen olevan arkipäivääni, isä vihjasi viime meilissään että voisin vaihtaa kaverini sellaisiin, jotka eivät käy koko ajan baareissa. Mutta kun en käy juuri koskaan baareissa, eilen menin pitkästä aikaa ja satuin löytämään Björnin ja Ålandin (ja tytöt). Siis tosi pitkästä aikaa. Milloin olin viimeksi? NKF-gaskissa? Ai niin, leffan jälkeen käytiin Erican kanssa siiderillä, vai oliko se (vain) ennen leffaa. Taisi olla. Erica kysyy aina, miksi se on niin tärkeää. Samoin Flogsta-bileistä. Niissä kyllä käyn, aika useinkin. Mutta en baareissa. Sitä paitsi miten olisin voinut, kun ei ole ollut rahaa?

Eilenkin vedin lopulta kunnon lohtukännit vasta kotona koneen ääressä, kunnes ryömin vaatteet päällä sänkyyn ja nukahdin heti.

Nämä kännäys- ja nukkerahat varastin tavallaan vanhemmiltani, vaikka ne olikin annettu minulle. Äiti antoi tätinsä perintörahojen mennä minun tililleni, siirtääkseen ne sitten rahastoon muiden asuntorahojen seuraksi. Minä otin viisi tonnia. Siis erkkeinä. Tarkoitus olisi elää niillä, kunnes löydän töitä tai onnistun jotenkin hankkimaan Ruotsin opintotuen. Siitä suurin osa on lainaa, mutta sen maksamista mietin sitten joskus. Olisi mahtavaa saada CSN. Kas kun Suomen tukikuukaudet ovat loppu.

Avasin ikkunan, päästin kesän sisään ja vapautin itseni viimeisestäkin vaatekappaleesta, rintsikoista. Nyt nautin ilmasta ihollani, vaikka pian pitää verhoutua johonkin voidakseni hakea jääkaapista mehua. Juon litran mehua ja voin varmaan paremmin sen jälkeen. Minun vuoroni ostaa pizzaa, katsotaan tapahtuuko se sunnuntaina vai maanantaina, sunnuntaina Anna tulee tänne ja vietämme peli- ja leffaillan Annan ja Fannyn kanssa Ericalla. Tänä iltana siivoan. Taas. Vaikka nyt se on helpompaa, mutta lattialla on taas tavaravuori. Voihan olla että vedän vain kännit ja siivoan vasta huomenna. Hitto, unohdin katsoa Pinsamheter... no, kai sen näkee netistä jos kiinnostaa, ja olen nähnyt kaikki jaksot. Nyt panin telkkarin päälle ja hitto, ne syövät vesimelonia. En ole ehkä edes nähnyt tätä jaksoa? No, kai sen näkee netistä... mutta nyt tarvitsen mehua.

Lauantaina on Översättarprogrammin pääsykoe. En tiedä saako näin sanoa, mutta se kuulostaa ihan läpihuutojutulta. Saa käyttää sanakirjoja ja kaikkea. Vaikeinta on herätä aikaisin ja kantaa tarpeeksi monta sanakirjaa bussipysäkiltä perille. Missähän se oli ja mihin aikaan? Sitten pitää ennen juhannusta saada aikaiseksi jotain, millä todistaa opettajalle että voin saada kurssit suoritettua kesän aikana. Vaikeata, mutta nyt on ainakin rahaa. Laiskottelen kesän, vaikka onkin ikävä Saloon, saunaan ja iltatorille. Siis laiskottelen kunhan kouluhommilta ehdin. Tai teen kouluhommat, kunhan laiskottelulta ehdin...

Nälkäkin tuli. No, aloitan mehusta.